Emännän luku-urakka on tältä keväältä ohi ja Indy palasi eilen kotiin vanhemmiltani, jossa se oli lomailemassa pahimman lukuajan. Nyt emäntä jännää kuukauden, miten kävi, alkaako unelma-ammatin opiskelu syksyllä vai tuleeko sama kauhujen kevät toistumaan ensi vuonna. Saas nährä..
Indy on oma vanha itsensä, mukavia uutisia on kuitenkin, Indy ei taaskaan juuri onnu. Itse huomaan pientä epäpuhtautta ravissa, mutta kivuton koira näyttää olevan ja todella hyvässä lihaskunnossa, meidän isi on sitä oikein kunnolla liikuttanut, kiitos hänelle siitä. Indy on kuitenkin taas hieman muuttunut, sen vahvivietti ja reviirin puolustus on jo noussut ihan omiin svääreihin porukoilla ja ne kun ei sitä osaa tarpeeksi topakasti kieltää, niin se on itse itseään ruokkinut huutamalla kaikki ohikulkijat oikein vahtikoiramaisesti kuulemma. Indy oli ennen myös todella alistuva, ei kukkoillut muille koirille, mutta nyt sen itsetunto tuntuu nousseen huimasti. Jos toinen koira sille ärähtää, niin flikka ärähtää varmasti takaisin ja siinä sit saakin olla välissä äkkiä. Sen ihmeempiin tappeluihin ei Indy ole ryhtynyt, mutta kyllä se takaisin pistää, jos sille aletaan uhittelemaan. Onko se sitten itsetunnon kohoamista vai mitä, niin mä en siitä kuitenkaan tykkää ja sellaisesta käytöksestä tulee tiukka palaute samantein.
Jo ennen hoitoon lähtöä Indy aloitti kummallisen pään ravistelun ja ravistelee edelleen, joten maanantaina mennään sitten ell käymään, koska tuo ei ole yhtään normaalia. Myös toista korvaa rapsuttaa ölinöiden kera. Korva ei haise ja se on ihan puhdas, joten saas nähdä löytyykö sieltä mitään syytä.
Kohta myö lähetään landelle, me ollaan Indyn kanssa vaan yö ja sit aamusta jo suunnataan apureiksi ensin L-ukkin tokokisoihin ja jäädään sitten Nummelaan mun vanhemmille yöksi ja sunnuntaiaamusta BH-kokeeseen mennään apureiksi. Eilen käytiin vähän kentällä pyörähtämässä ja ottamassa parit seuraamiset ja luoksetulot. :)
Eteen tulo on vieläkin aika kamala, varsinkin jos ei avita ihan todella paljon. Indy jää tosi helposti vasemmalle vinoon ja liian kauas, oon ollut taas liian ahne etenemisen kanssa enkä hionut tarpeeksi asentoa. Jos me syssyyn mennessä saataisiin BH:n seuruukaavio haltuun, niin sitten me käytäs koe itsekin suorittamassa. Kahtotaan nyt :) Parin viikon päästä jo mennäänkin Elisan ja Ninjan kanssa aussie Ry:n paimennuspäiville Somerolle vähän kattelemaan lampasia ;)
