torstai 28. helmikuuta 2013

Motivaatio, missä liet?


Päivittely on jäänyt ihan sikseen. Pääsykoeluvut vie tällä hetkellä kaiken energian ja ajatukset, eikä meinaa muutakaan jaksaa tehdä. Kotiin kun pääsen, vien koiran jäälle juoksemaan ja sen jälkeen menee aivot ihan tilttiin.. Ilmoitin meidät Hausjärven tokokokeeseen 19.3. ALOon.. Olikohan järkeä, kun treenaukset on jäänyt tosi harvaan. :P No mutta toisaalta, Indy osaa ALOn jutut, joten ei niitä tarvitse kuin muistella. Ja ollan me vähän kotipihatokoiltu.


Herra Pullan ruokavalio on taas vähän muuttunut. Olen barffannut Pullaa aikaisemmin, mutta sitten tuli viime vuoden pääsykoeluvut ja kaikki siihen liittynyt stressi, joten siirryimme takaisin teolliseen, koska se on helpompaa(lue: aivottomampaa). Kävin tekemässä hiljattain suuren raakaruokashoppailun Murresta ja otin itseäni niskasta kiinni. Pulla saa päivässä 1-2 kertaa jotain lihaa/lihakasvismixiä ja kerran päivässä nappulaa/luuta.

Hiekkalaatikolla ero on heti selvä. Jätökset pienempiä, pissaa vähemmän. Tiesittekö, että kissan pitää juoda hurjasti enemmän vettä, kun se syö pääasiassa nappulaa. Luonnollisen ravinnon kanssa taas veden juonti vähenee(voisin sanoa jopa 1/3 osaan), koska liha on pääasiassa vettä. Kissoilla ei ole kuulemma ole luontaista janontunnetta(en tiedä onko totta, vähän oudolta kuulostaa), joten usein nappulalla olevat kissat juovat liian vähän suhteessa nappulan kuivuuteen verrattuna, joka taas helposti altistaa munuaissairauksille.

Hampaat on myös yksi kissojen ongelma alue. Nappulalla ja teollisella märällä kissan hampaat saavat erittäin vähän mekaanista työtä, joka johtaa hammaskiven muodostumiseen ja sitä kautta ientulehduksiin. Mitä nyt tuonne hankalan herran suuhun on onnistunut kurkkimaan, ei hammaskivestä ole meillä tietoakaan ja hönkä ei haise. Broilerin kaulat ja siivet, sekä suuremmat lihakimpaleet ovet erittäin hyviä hammaskivenpoistajia. Meillä ainakin toimii =)


Myös Indy on päässyt nauttimaan Pullan ruokavalion muutoksesta, olen lisäillyt nappulan sekaan nyt ajoittain herkkulihaa. Myös treenipalkkana on nyt keitettyä broiskun sydäntä ja luita tarttui Murresta matkaan. Maha kyllä ei tykännyt kamalan hyvää noista possun luista. En edes muista milloin Indy olisi viimeksi saanut possun luita, siitä on pitkä aika, joten massukka meni vähän sekaisin. Ei mitään lörömeininkiä, mutta lenkillä saattoi kakata enemmän kuin kerran. Onneksi maha rauhoittui nopeasti, eikä vahinkoja sisälle sattunut .

torstai 14. helmikuuta 2013

VIHAA ystävänpäivänä.

Vihaan karvaa. Sen tippuminen ei lopu. ARGH!

Mut vähän leppoisammin, hyvää ystävänpäivää kaikille! =)


Indy pääsi hiljattain eroon myös villahousuistaan ja häntäkarvat on myös hieman lyhentyneet sekä tassukarvat siistitty, jääpä vähemmän rapaa Helsingin lumettomilta teiltä matkaan..

Tänään ei irtoo. Ei me olla muuta kuin lenkkeilty, treenaamiset on ihan jäänyt. Jatketaan harjoituksia 24. päivä, kun mennään taas Nurmikselle hallille. No okei, ollaan me vähän treenattu, mut ei mitään ihmeellistä, perusjyystöä.

P.S. Joko kerroin, että kohta pyörii porukoilla pieni musta karvainen pallo, joka sanoo "väy väh" ? Pieni mitteli sinne saattaa kotiutua muutamien viikkojen päästä. Sitä innolla odotellen.. :sydän:

tiistai 12. helmikuuta 2013

Onnea The Hoosiers!!

Niin ne vuodet vaan vierii ja eilen täytti tämä kööri 3 vuotta!!


Äsken käytiin lenkillä ja samalla tottisteltiin hiukkasen. En ole jaksanut treenata varmaan sitten bywater tokopäivien, mutta tauko tehnyt näköjään hyvää!!

Otin ihan perushommia urheilukentän parkkiksella. Seuraaminen oli kivan vietikästä, kontakti pysyi hyvin(vau!!), mutta perusasento tuntuu olevan jotenkin hönö =/ pitää sitä nakilla korjailla, miten se nyt on mennytkään tommoiseksi huonoksi. Indy istuu takapuoli mun vasemman jalan taakse, tai sitten se persus jää liian oikealle. Joka tapauksessa jää vinoon nyt tosi herkästi. Käännöksetkin oli ok, kun muistin rytmittää oman kävelytahdin.

Vahvistin seisomista muutamin toiston ja otin heti perään jäävänä seuraamisesta seisomisen. Se meni ihan nappiin! En ottanut sitä enempää, joten ajattelin kokeilla seuraamisesta maahanmenoa, johon tuntui pinttyneen ennakoiminen. Pyh pah, mitään ongelmaa ei ollut edes seuraamisosiossa ja maahan meni hyvin, hitaanpuoleisesti, mutta tarpeeksi hyvä.

Luoksetulon stoppia otin sitten lenkkipolulla, jossa oli puita kierrätettävänä. En oikein tiedä, miten mun pitäisi tästä lähteä jatkamaan tätä, odottelen, että saan kokeneemmilta neuvoja.

Kaukot on nyt mitä on, menee ihan ok, jos palkkaan namilla. Lenkillä koitin ottaa, lelu takapalkkana, mutta ilmeisesti oli niin kierroksilla, että alkoi mennä paikoillaan maatessa kieroon eikä millään osannutkaan nousta ylös.. :P Jatkamme tässä sitten namipalkkaa, takapalkka on myös paha, aina menee ihan vänkyrään koko koira..

lauantai 9. helmikuuta 2013

Sometimes you have to rest.

Kesältä 2012
Meillä on otettu nyt muutaman päivän ajan rennosti, käytiin torstaina Annan hoidossa taas.  Indyn lihakset oli paljon vetreämmät kuin 4 viikkoa sitten, jolloin koko kroppa tuntui menneen lukkoon. Lantio ei ollut vino(jes!!) ja ranka oli lukoton. Mitä nyt pientä jumia siellä täällä, mutta ollaanhan me aika paljon harrastettu hankijumppaa ja Tahkolla tuli pariin otteeseen hiihdettyä Indy mukana juosten.

Annan hoidon jälkeen pitää aina muutama päivä ottaa hissuksiin, eli tänään vielä pakkolevätään ja huomenna saa taas jatkaa normielämää =) Pakkolepo näkyi eilen lenkillä, Indy kävi ihan kierroksilla ja se olisi halunnut vaan juosta täysiä. Flexiä käytän tällaisina päivinä, kun haluan hallita(ts. estää..) koiran sinkoilut joka paikkana. No eiköhän sitten energiaa pitänyt purata flexin naruun, taisteltiin sitten vähän. Olen mie fiksu, kun palkkaan remmillä koiraa lenkeillä, kun muuta usein ei ole mukana.. :D Onneksi sentään sen verran kuuliainen koira, että suostuu melkein luopumaan leikeistä remmillä. Kyllä se suostuu, kun tarpeeksi jämptisti komentaa.

Mieheni lähtee poikien kanssa viikonlopun viettoon mökille, joten me jäädään kolmistaan eläinten kanssa kotio. Tiedossa tänään lisää opiskelua, vien ehkä serkkulapset Hoploppiin ja illalla vähän tyttöjen iltaa ystävän kanssa.

torstai 7. helmikuuta 2013

Success!

Menin ja ostin metallikapulan. Meinasi tulla ahdinko, kun ei paimennin sitä suuhunsa halunnut ottaa sit niin millään. Ensin otin nostoja ja pitoja juuttikapulalla, josta koitin lennosta vaihtaa metallin nostoon. No eihän se mennyt ihan niin, metalli pystyi nuolla, hakata etutassuilla ja ulista. Sitä ei voi ottaa suuhun. Masennuin ja laitoin kapulat laatikkoon.

Onneksi internetin ihmeellinen maailma on olemassa, kaikenmaailman konsteja ihmiset käyttävät. Valelevat kapulaa herkuilla, laittavat erilaisia teippejä tms. ympärille, opettavat nostamaan muita metalliesineitä. Kahden euron kolikon nosto kuulosti hauskalta, joten päätin laittaa paimenen testiin ja katsoa nouseeko kolikko ilman yläetuhampaita. Kolikko nousi pienen kannustamisen avulla ja kunnolla nousikin, tätä toistelin muutamia kertoja(panoksena tietty iltaruoka nappula kerrallaan, ha!) ja lennosta tökkäsin kolikon sijaan metallin maahan. Naksua en jaksanut käyttää, oon siinä niin huono ajoittamaan naksun, joten tyydyin kehumaan ja tsemppaaman Indyä. Neiti sitten yritti ja siitä bileet alkoi pelkästä kapulan suuhunotosta, en odottanut edes, että kapula olisi noussut maasta. Seuraavalla toistolla vaadin jo vähän nostoa ja kolmannella sain kapulan jo käteen!! Ai himpetti, että on hieno koira. Tänään aamulla ja päivällä nosteltiin taas metallikapulaa, vähän se hampaissa kilisee, mutta eiköhän se tosta helpota, kun tottuu metallin makuun ;)

Ja edelleen mie haaveilen pienestä Pirkko-Liisasta.. sydän!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Yhä ylös yrittää...


Meillä oli oikein mukava pidennetty viikonloppu Pohjois-Savossa. Torstaina illalla pakattiin mieheni kanssa auto kissoin ja koirin ja hurautettiin vanhempieni luokse Nummelaan. Kävin hiihtämässä ensimmäistä kertaa sitten yläaste aikojen, mutta onhan tuo kuin pyörällä ajaminen, muistuu nopeasti takaisin mieleen. Itsehän en pertsaa harrasta, vaan suhin luisteluhiihtoa menemään. Mieheni taas ei ole suksien päällä ollut koskaan varmaan ennen vapaaehtoisesti, hänelle luisteluhiihto olikin hieman hankalaa. Pulla jäi hoitoon vanhemmilleni, kun me suuntasimme auton keulan kohti Tahkoa. Indy ei oikein aluksi osannut rauhoittua, olimme matkassa nimittäin miehen isän autolla, jossa olikin yhtäkkiä vapaus koiralla koko takakontin käyttöön.. =)

 Tahkolla kävimme kokeilemassa uudelleen hiihtoa mieheni kanssa, hänelle hiihto oli vielä melkoista tasapainoittelua ja jätin koiran suosiolla mökille. Lenkin heitettyämme otin Indyn vapaana juoksemaan laduille, kun muita ihmisiä ei ollut, yksi setä taisi vastaan tulla. Aikamoista oli, kun koiralla oli yksi vaihde silmässä ja se oli sitten täysiiiiii.. En enää yhtään ihmettele, jos Indy on vähän jumissa, se ei tunne käsitettä, mennään hissuksiin. Oli pakko pienen 4 kilsan hiihdon jälkeen kävelyttää koiraa pitkän aikaa käskyn alla, että sain sen vähän jäähdyteltyä ennen sisälle menoa.

Lauantaina käytiin miehen kanssa sivakoimassa kahdestaan 11 kilometrin lenkki, jolloin oivalsi miehenikin jutun juonen ja luistelu alkoi sujua oikein hienosti. Takaisintulo matkalla oli ihan hirmuinen vastatuuli ja allekirjoittaneelta loppuikin sitten kunto ihan kesken, oli melko rämpimistä loppumatka. Ennen hiihtoreissua juoksutimme koiraa jäällä palloa heitellen ja mieheni yritti hieman ottaa kuvia, valoa oli heikosti ja koiran kuvaaminen on meille molemmille vielä haaste. Pitäisi ottaa paljon enemmän kuvia..

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Bywaterilaisten tokopäivä Kuopiossa. Mukana meitä oli 7 kasvatinomistajaa, Tuire ja ohjaajamme Anne. Tuire toi mukanaan kolme pientä aussietyttöä, ne olikin sitten niin ihania, että mie meinasin kokonaan unohtaa treenata.. :) Siellä on muutama hieno harrastuskoiran alku vielä kotia vailla, Indy on tosiaan näiden pentujen täti!

Otin omat treenit 2x15min ja ensimmäisellä puoliskolla otin kokeenomaisesti seuruut ja seisomaan jäävän. Itse en ollut kauhean tyytyväinen, oli melkoista haahuilua hihnassa seuraaminen, taluttimetta seuraamisessa vähän skarppasi, mutta sekään ei ollut kamalan hyvää. Uusi halli, paljon hälinää ja koiria hallissa, eikä meillä pysynyt pakka kasassa. Itse olin ihan ulapalla, niin miksipä ei olisi koira ollut.

Jäävä oli aika kauhia, ennakoi himmaillen ja meni maahan ennen käskyä, käskin uudelleen seuraamaan ja sitten pysähtyi seisomaan nätisti. Takaisin tullessa ihan hieman ennakoi perusasentoon. Anne kysyikin, että tehdäänkö ollenkaan hihnassa seuraamista, ja eihän me tehdä. Pitäisi varmaan tehdä sitä enemmän, silläkin voisi pelastaa kokeen, jos tulee uusia nollia.. :P

Käytiin Marin kanssa ottamassa Indylle pihalla vähän vauhtinoutoa ja Indy oli taitava!! Jatkettiin noutoharkkoja toisella puoliskolla, otettiin pitoja ja iskuja. Eiköhän tosta saada tuo nouto pikkuhiljaa rakennettua, kotiläksyksi sain paljon lisää pitoharjoituksia ja nopeampaa etenemistä, pitäisi kuulemma metallikapulakin hankkia. :D

Lopuksi otettiin ryhmäpaikkamakuu, muut piiloon mennen, minä näkyville jääden. Indy oli tosi reipas, ei yhtään haistellut, oli tosi nätisti paikoillaan ja kesti, vaikka Anne pujotteli koirien välistä. Jouduin antamaan kaksoiskäskyn perusasentoon nostaessa, on se nyt kumma, välillä singahtelee itsekseen ja välillä ei sit haluu nousta niin millään.. Otettiin EVL-paikkamakuu heti perään, se olikin ihan uutta ja Indy oli tosi taitava! Anne huuteli eri käskyjä ja Indy kuunteli minua tosi hienosti!! Taitotyttö :)

Maanantaina paluumatkalla vein miehenikin katsomaan pentuja Tuirelle, melkoisia pakkauksia, haukkuivat täti-Indyn ihan lyttyyn, Indy oli ihan hoomoilasena siellä.. :) Mutta pitkä pinna Indyllä oli, vaikka vähän koirapaljous sitä tuntui stressaavaan. aiai, ei ollut hyvä idea käydä peenuja kattomassa, nyt pyörii vaan toisen koiran hankita mielessä.. Ehkä sitten pääsykokeiden jälkeen :)