Ojasta allikkoon

Kävipä sitten niin, että yritin aloittaa siedättämisen porukoiden naapurin aidalla. Kaikki alkoi tosi hyvin, aloitin hommat, kun oltiin muutama viikonloppu sitten porukoillani viikonloppua viettämässä. Kaikki meni tooosi hyvin, kunnes sunnuntaina "ei mun koirat pääse aidan yli"-tädin holsku sitten tuli isomman aidan ali ja tappeluhan siitä sitten syntyi. Onneksi säästyttiin fyysisiltä vammoilta, mutta henkisesti tämä oli sekä koiralle että omistajalle iso pala. Minulle tappio ja koiralle henkinen trauma. Kävin sanomassa tädille sitten pari valittua sanaa yrittäen pysyä asiallisena, mutta jestas mikä pölvästi.............. Jatkamme siedätysharjoituksia, kun aita on tilkitty, sitä ennen kierrän aidan mahdollisimman kaukaa..

Nämä tapahtumat sitten seurasi tietysti muuhunkin elämään, yhteenoton jälkeisenä tiistaina tokotreenit meni ihan penkin alle. Nyt onkin luvassa muutama viikko melko rällättelevää treenailua, koska tuntuu, että meidän suhde on nyt kärsinyt näistä kaikista epämiellyttävistä tapahtumista. Onneksi meillä tuntuu olevan nyt kivaa ja eilen treeneissä meni hyvin. JA ONNEKSI Indy ei rähjää muille koirille. *sydän*

Koulu oi koulu. Nyt on aika rankkaa tiedossa jouluun asti. Lihakset ja nivelet -kurssi on saatu toivottavasti kunnialla ohi ja heti iloksemme alkoi SAV(=solun aineenvaihdunta) ja neurobiologia pyörimään päällekkäin. Varoittelua ei edes kaivattu, kun jo tiesin, että tämä tulee olemaan rankkaa. SAViin kuuluu yhteensä 19 luentoa viiteen viikkon ja siihen vielä labrat ja pienryhmätyöt päälle. Neurobiologiaa sentään on vähän vähemmän, mutta sitäkin haastavampi aihe. Voi kun osaisin nyt keskittyä kouluun, mutta iltaisin muu tekeminen tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta kuin aminohappojen ominaisuuksien opettelu tai termodynamiikan lakien muisteleminen.

Maanantaina EKY järjesjesti Laser kivunhoidossa -iltaman, joka oli mielenkiintoinen. Laserhoito tuntuu yleistyvän ja ainakin esittelijän mukaan sillä pystyy tekemään ihmeitä. Leikkaushaavojen paranemisen nopeuttamista epämääräisten kipujen parantamiseen. En ehkä saanut iltamasta niin paljon irti kuin toivoin, koska olen Indyn kanssa käynyt laserhoidoissa aikoinaan kahdella eri hoitajalla. Mutta kyllä tuollainen laite pitää joskus saada, vaikka arvokas onkin.

How can I make this right?

Indy on oppinut erittäin inhottavan tavan.. Vanhempieni naapurina asuu kaksi(?) holskua, jotka ovat olleet aina muita koiria kohtaan hyvin aggreja. Ennen ei ongelmaa ollut, mutta muutaman epämiellyttävän tilanteen jälkeen Indy on lähtenyt puolustuskannalle isolla P:llä. Koskaan ei ole ollut tilannetta, että tilanteet olisi päässeet yhteenottoihin asti, mutta silti Indyllä menee kuppi aivan nurin siinä vaiheessa, kun kaksi isoa koiraa rähjää aidalla. Indy myös lähestyy aina aitaa pöhisten ja karvat pystyssä, namilla imuttaen kyllä aidan ohitus onnistuu, jos koiria siellä ei ole. Edessä siis on joko kaukaa kiertäminen tai siedättäminen. Siedätys tuntuu vaan hankalalta, kun emme käy kuin noin kerran viikossa vanhemmillani. Eilen oli pahin rähjääminen, mitä on koskaan ollut ja se sai kyllä ajattelemaan. Indy halusi vaan tappaa ne holskut ja mun sanomisilla tai tekemisillä ei ollut mitään vaikutusta. Samaa käytöstä ei kuitenkaan ole muualla, joten ei kai tämä ole niin paha ongelma.. Inhottava vaan on tommoinen käytös ylipäätänsä.. Ja olen varmasti ongelmaa pahentanut, kun ei aina ole ihan varma, MITEN itse pitäisi toimia ja olla.

Eipä siinä sitten.. Eikä auta kyllä yhtään väsymys ja koulun aiheuttama stressi asiaa. Ongelma on nyt kuitenkin tiedostettu, niin tästä on sitten hyvä lähteä työstämään asiaa..

On meillä ollut kivaakin, oikeasti. Indy osaa kyllä olla ihan superkoirakin. Lauantaina oltiin työn touhussa jälkikokeessa ja hoidin esineruutuvastaavan hommia. Nopiasti siinä sitten treenattiin esineruutu hyvin tallatulla alueella, otettiin kokeen jälkeen tottikset kentällä ja vielä perään kentällä ilmaisutreeniä. Esineruutuahan me ollaan otettu todella vähän ja yleensä vaan omalla esineellä. Tällä kertaa lähetin koiran esineelle ja en ole aivan varma, että oliko neiti menossa maalimiehelle vai esineelle. Näytti siltä, että kävi nuuhkaisemassa nahkahanskaa, jonka vei vieras ihminen, mutta aloitti semmosen häröpalloilun alueella ja poistuikin sieltä koittaen etsiä hajua maalimiehestä? Esine oli n. 15 metrissä ja ihan näkyvillä. Alueella oli myös 3 muuta esinettä, joista kaksi itse vein. Siirryimme etulinjalla toisen esineen tuntumaan, jonka olin jättänyt 5-7 metriin. Jätin odottamaan ja kävin näyttämässä esineen muistutukseksi mitä oltiinkaan tekemässä. Näytön jälkeen haki todella nopeasti ja nätisti ja toi vielä ihan käteen asti!! =) Palautin esineen samaan paikkaan ja lähetin toisen kerran samalle esineelle varmistaakseni, että Indy on varma, mitä tehdään. Esineen haki nopeasti ja kauniisti toi taas käteen asti. Siirryimme takaisin nahkahansikkaan tienoille ja tällä kertaa Indy teki hienosti töitä ilman näyttöä ja haki nahkiksen todella taitavasti! Siihen oli hyvä lopettaa onnistunut treeni ja mennä syömään autolle kissanruokaa ;)

Kentällä Indy teki ihan mahtavaa ja tosi hyvä viettistä tottista, otettiin paljon seuraamista kaikilla käännöksillä ja vähän temmonmuutoksia. Myös jääviä vähän, mutta keskityttiin seuraamiseen. Ilmasut otettiin vielä tähän päälle niin, että maalimies meni kipon kanssa kentällä kyykkyyn meistä 10 metrin päähän, johon lähetys ja haukkua piti niin kauan, että olin päässyt kävelemään Indyn ja maalimiehen ympäri kokonaisen kierroksen. Näitä otettiin kolme toistoa ja ekan hieman epävarman haukkumisen jälkeen seuraavat kaksi meni tosi kauniisti ja tasaisella haukulla. Nyt vaan tästä paikkamakuu ja noudot kuntoon, niin mehän voitaisiin mennä hakukokeeseenkin ehkä ens vuonna..

Musculus branchii ja silleen.

Suoraan sanottuna motivaatio blogin kirjoittamiseen on aika matalalla. Pitkästä aikaa mulla on sellainen päivä, että ei ole mitään iltaohjelmaa(lukea tietty voisi) ja olenkin maannut sohvalla koiran ulkoiluttamisen jälkeen. Katsoin yhden lempisarjani kolme viimeisintä jaksoa ja olen vaan jumittanut. Maanantaina oli luuopin tentti, ollaanhan me koulussa oltu jo ainakin 2 kuukautta. Ei mennyt ihan putkeen, mutta ei haittaa, koska luita tulee kertailtua koko ajan viime viikolla alkaneen Lihakset ja nivelet -kurssin aikana. Ja yllättävän hyvin niitä luitakin muistaa, vaikka tentissä tuntui, etten olisi koskaan luista kuullutkaan.

Eilen sitten päästiin dissektioimaan ekaa kissaamme! Dissektointi on kerrassaan jännittävää, vaikka meidän kisumirri oli aikamoisen laiheliini, ei meinaa lihaksia oikeen nähdä. Tänään saatin toisen ryhmän pallerokisulta jalka, jotta päästiin vähän paremmin tutustumaan etujalan lihaksiin. Nyt pyörii päässä sekaisin luiden ja lihasten latinan kielisiä nimiä. Dissektioita jatketaan nyt seuraavat kolme viikkoa, joten käytännön juttuja tiedossa!

Indyn kanssa ollaan treenattu tosi ahkerasti hakua ja tokoa. Tai miten sen nyt ottaa ahkerasti.. Kuitenkin pari kertaa viikossa, mitä nyt ehtii treenata. Ohjatuissa ollaan kuitenkin käyty. Viime viikon keskiviikkona oltiin hakuilemassa viimeksi. Tehtiin Indylle samanmoista treeniä, mitä ollaan tehty nyt muutamat viikot. Kolme/neljä maalimiestä, lähetys ilman mitään apuja ja maalimiehellä 5-10 haukkua. Ollaan myös laitettu maalimiehet haastavampiin piiloihin, jotta Indy joutuu oikeasti käyttämään nenävärkkiään, koska paimen on silmillään aika isoksi etsivä koira. Hyvin on kuitenkin kaikki maalimiehet löytynyt ja kissanruokaa on ollut paimentimen masu täynnä.. :)

Torstaina tokoiltiin Viikissä ja meillä oli ääniongelma. Meinasin saada hermoromahduksen ja Indy menikin sitten ohjaajan vihjeestä aika tiuhaan takaisin autoon, kun ei hiljentynyt käskystä. Saatiin kuitenkin seuraamiseen uusia vinkkejä ja tehtiin 30 sekunnin ok paikkamakuu, eli ei ihan pyllyt treenit. Eilen asia kuitenkin korjaantui(kop,kop,kop), kun käytiin Nummelassa omalla kentsulla ja Indy oli ihan hiljaa ja tosi hyvässä vireessä! Alettiin harjoittelemaan Z:taa ja ruudun seuraamisosuutta. Jos ääntely jatkuu, niin tiedän, miten siihen pitää puuttua. Edistystä. :) Pitäisköhän kattoa joku tokokoe, niin tulisi treenattua ahkerampaan?

Viikonloppu me nautittiin mökkeilystä ja Roki-staffi oli meidän mukana. Mökillä oli vaan niin ihanaa ja rauhallista, tosin mun tenttiin luvut ei ollut ehkä ihan parhainta, koska siellä oli niin paljon touhuttavaa! Pari kuvaakin mulla olisi möksältä ihan järkkärissäkin, mutta järkkäri on autossa. Tyytyminen on siis kuvattomaan postaukseen.