Kuulumisia

Indy on nyt ontunut lievästi joulusta lähtien tuntemattomasta syystä. Eläinlääkärissäkin kävimme ihmettelemässä asiaa, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Painellessa värttinäluuta aristeli, eli ehkä se on saanut sekoillessaan tällin siihen. Röntgenkuvassa ei näkynyt mitään, mutta ell. Tetti totesi, ettei Indyn kinttu tule koskaan normaaliksi. Jotta ranteeseen saatu liikerata tullaan säilyttämään, ei kyynärluussa olevaa 1-2cm rakoa voi luuduttaa. Eikä se näytä itsekseen olevan luutumassakaan, kuroutuman kasvu on selvästi pysähtynyt. Värttinäluu kuitenkin on selkeästi vahvistunut ja pitäisi kestää ihan normaalielämän. Tämä tuli minulle hieman järkytyksenä, olen yrittänyt toivoa parasta ja uskotella itselleni, että kyllä se siitä. Ja kyllähän se siitä, Indy kuitenkin pystyy elämään normaalia elämää.

Olemme kotitreenailleet tokoa Apina Indyn kanssa, kaikki asiat on ihan retuperällä katsekontaktista lähtien.. On se kyllä ihan omaa syytäni, en voi keskittyä niin kovin koiraan, kun pitää yrittää päntätä kamala määrä tietoa pääkoppaan, jotta kouluun pääsy olisi koskaan mahdollinen. Kevät tulee olemaan rankkaa aikaa valmennuskurssin ja koiran kuntouttamisen yhdistämiseksi..

Indy "hieman" riehakkaalla tuulella

Indy on myös pursunut äärimmäisen paljon energiaa ja sitä on yritetty kaikenlaisella aivojumpalla suunnata muuhun kuin riehumiseen. Täytetty kongi on kovassa käytössä ja olen opettanut Ipanan tekemään vähemmän tarpeellisia temppuja kuten "kerjää". Indy kaipaa niin kovin vapaana juoksemista ja koirakavereita, mutta kaikki aikanaan. :)