Kukkuluuruu! Täällä ollaan elossa, vaikka blogi on ollut taas kuolemanhiljainen. Koiratonta elämää on eletty nyt VIISI pitkää viikkoa, mutta ei tässä kerkiä tylsistymään, siitä kyllä koulu pitää huolen. Pulla pitää minut myös kiireisenä. Täällä on kissanpäivät, kun "urpo koira" ei ole syömässä Pullan jokaista lelua ja osallistumassa sen riehumisiin. Meillä ei kissan ja koiran leikit oikein kohtaa, koska Pulla ei arvosta Indyn yli-innokasta osallistumista. Muuten kaverukset tulevat kyllä hyvin toimeen, niiden hellittelyhetket ovat sanoinkuvaamattoman suloisia.

Kävimme tänään eläinlääkärissä Pullan kanssa terveystarkastuksessa. Olin 99% varma, että Pulla pitää rauhoittaa veri- ja pissanäytteen ottoa varten, mutta kattia kanssa. Eläinlääkäri ja hoitaja olivat niin taitavia, että hump vaan oli kaulasta karvat ajeltu ja verinäyte otettu. Ja sama homma toistui pissanäytteen, sirun ja rokotuksen kanssa. Omistajana ei voinut muuta kuin ihailla heidän toimintaansa! En voi muuta kuin suositella kissaihmisille Animagi Felinaa.

Kissan saaminen kantokoppaan voi olla erittäin haastavaa. Pulla ei pidä kantokopasta yhtään ja matkustaminenkin tuntuu sille olevan erittäin stressaavaa. Kantokopan tuominen sisälle varastosta aiheuttaa jo kissan katoamisen näkyvistä. Seuraava stressitekijä on kissan kiinniotto. Koppaan saaminen ei itsessään ole ongelma, jos tietää mitä tekee, mutta monesti olen verisillä naarmuilla tapahtuman jälkeen. Pullalla on myös tapana tehdä hätäkakat, varsinkin jos episodi venyy kiinniottotilanteessa. Olenkin oppinut kiinnioton jälkeen tunkemaan Pullan suoraan laatikolle, jossa se tekee tarpeensa ja sitten siitä suoraan koppaan.
Olemme matkustaneet nyt yllättävän paljon ja Pullaa onkin pitänyt laittaa koppaan useammin kuin kerran kahdessa kuussa. Mökillä ollessamme huomasin, että Pulla nukkui kantokopassa eräs päivä ja siitä intoutuneena olen nyt jättänyt kopan makuuhuoneeseemme Pullan pedin tilalle. Nyt olemme tilanteessa, että tänään sain kissan koppaan heittelemällä koppaan herkkuja ja asettamalla salamannopeasti kalterin paikoilleen. Melkoinen suoritus! Taisteleeko joku muu saman ongelman kanssa?

Indyn pennut ovat nyt vajaa neliviikkoisia ja ovat jo saaneet kiinteää ruokaakin maisteltavaksi. Enää kolmisen viikkoa jäljellä niin saan mammakoilan kotiin. *sydän* Olen paremman puutteessa naksutellut Pullalle istumista ja tassun antoa sekä treenaillut sunnuntaisin hallilla porukoiden Jore mitteliä. Olen tässä kehitellyt jo treenisuunnitelmaa keväälle ja hieman katsellut tokokokeitakin. Yritän saada kasattua 2 ykköstulosta ennen tokon SM-kisoja, jos joukkueemme sinne osallistuu.

Koulussa tiivis tahti jatkuu. Verenkierron ja hengitys -kurssin leikkelyt päättyivät tänään ja ruuansulatus-kurssi alkoi perjantaina. Muilla on ensi viikko väliviikko, mutta me painamme melkein kahdeksasta neljään koko viikon. Aihe onneksi on mielenkiintoinen, joten ei harmita niin paljoa. Mutta kyllä sitä kateellisena kuuntelee muiden lomasuunnitelmia! Leikkelyt ovat kyllä yksi hienoimmista asioista, mitä olen päässyt tekemään tässä ensimmäisen vuoden aikana. Tämä oli toinen pidempi leikkelysessio ja nyt jo oli paljon varmempi ote, kun erottelimme verisuonia ja hermoja preparaateista. Jännittävin hetki näissä sessioissa taisi olla hevosen mahan avaaminen.

Hyvää loppuviikkoa kaikille. =)