Näissä tunnelmissa on hyvä jäädä lomalle! Illalla käydään metsästämä muutama ukko metsästä ja sitten minä ja parempi puoliskoni lähdetään Espanjan lämpöön!
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Hakuilua
Oltiin eilen hakuilemassa koko aamu. Aamusta oli vielä viileä, mutta jestas miten paljon hikeä pukkasi.. Tuulta ei ollut juuri ollenkaan, joten tuulilähdöt oli sitten mahdoton toteuttaa Indylle. Mutta sepä ei haitannut yhtään, koska tehtiin sitten muistiharjoituksia. Otin 2x2 maalimiestä Indylle, oltiin viimeisten treenaavien joukossa. Maalimiehet näytettiin piilojen läheltä ja vein koiran autoon, tässä välissä yksi riiseni kävi hakemassa metsästä pari maalimiestä ja mentiin Indyn kanssa kattomaan, että muistuuko. Indy teki pirun hienot ja suorat pistot!! Vaikka alueella oli paljon juossut koiria ja hajuja riitti, silti Indy teki mieletöntä duunia!! Mulla on ongelmana olla liian hätäinen lähetysten kanssa ja keskilinjalla sekoilun kanssa, mutta tällä kertaa sain jopa Indyn pysäytettyä keskilinjalle, ettei se singahtanut suoraan kakkos maalimiehelle. Hallintaa pikkuhiljaa kehitellessä.. ;)
Indy uudelleen autoon ja toinen koira taas väliin. Toisella kerralla nostettiin jo vähän panoksia ja laitettiin Indy menemään ilman haamuja. Indy oli jos selkeesti ekalla juoksulla saanut isoimmat paukut kulutettua, koska oltiin jo paljon rauhallisempia. Ekalla juoksi tosi hienosti taas piston suoraan, mutta ei meinannut heti saada hajua, joten hetki meni ennen kuin löysi. Olin myös vähän yllättynyt, kuinka syvällä maalimiehet oli, mutta eipä ole mitään ongelmaa Indylle!! Toisella pistolle lähti myös kauniisti ja suoraan, sai hajun ja kaarsi oikealle maalimiehelle. Meillä oli vähän hankala pieni tuuli, takalinjalta etulinjalle. Ja sitten marjastajatäti...... Indy ei onneksi lähtenyt marjastajan hajuille, kuten muutamalle riisenille kävi. Yritettiin sanoa tälle rouvalle, että jos pysyisi sitten pois meidän hakualueelta, mutta "minä olen täällä vain hetken ja hätistän ne koirat sit pois".. Niin.. : )
Esineruutuakin otettiin, tällä kertaa treenikaveri piti Indyä ja vein meidän hanskan ruutuun. Lähetyksessä "varasti", mutta annoin silti mennä. Lähti kaksi kertaa huitelemaan ruudusta muiden koirien tavoin(oltiin taas vikana), ja jouduin kaksi kertaa uudestaan lähettämään. Mutta vikalla sitten hiffasi, että jahas!!! Tää ei olekaan hakua, vaan tässä piti ettiä se hanska.. :P Saatiin myös hyvät etenemisvinkit taas, kiitos kaikille!!
On ollut tosi positiivista huomata, että valeraskaudesta huolimatta ollaan voitu treenata. Arkielämässä Indy on kyllä paljon rauhallisempi ja nukkuu tosi paljon. Maitoa tulee niin paljon, että voisi vaikka pentujakin ruokkia. Joutuu ylimpiä nisiä putsailemana, koska ne on hassut ja vähän "painuu" ihon alle, joten niistä pitää möhnää pyyhkiä.
Tänään ollaan sitten isännän kanssa toivuttu ystäviemme kihlajaisista ja maattu Indyn kanssa pihalla. Lähdetään Espanjaan torstaina ja Indy pääsee mökille viihtymään Joren ja vanhempieni iloksi.. ;) Lupauduin myös vähän kouluttelemaan seuraan yhtä tokon alo-ryhmää, tulee olemaan jännittävää! :)
Indy uudelleen autoon ja toinen koira taas väliin. Toisella kerralla nostettiin jo vähän panoksia ja laitettiin Indy menemään ilman haamuja. Indy oli jos selkeesti ekalla juoksulla saanut isoimmat paukut kulutettua, koska oltiin jo paljon rauhallisempia. Ekalla juoksi tosi hienosti taas piston suoraan, mutta ei meinannut heti saada hajua, joten hetki meni ennen kuin löysi. Olin myös vähän yllättynyt, kuinka syvällä maalimiehet oli, mutta eipä ole mitään ongelmaa Indylle!! Toisella pistolle lähti myös kauniisti ja suoraan, sai hajun ja kaarsi oikealle maalimiehelle. Meillä oli vähän hankala pieni tuuli, takalinjalta etulinjalle. Ja sitten marjastajatäti...... Indy ei onneksi lähtenyt marjastajan hajuille, kuten muutamalle riisenille kävi. Yritettiin sanoa tälle rouvalle, että jos pysyisi sitten pois meidän hakualueelta, mutta "minä olen täällä vain hetken ja hätistän ne koirat sit pois".. Niin.. : )
Esineruutuakin otettiin, tällä kertaa treenikaveri piti Indyä ja vein meidän hanskan ruutuun. Lähetyksessä "varasti", mutta annoin silti mennä. Lähti kaksi kertaa huitelemaan ruudusta muiden koirien tavoin(oltiin taas vikana), ja jouduin kaksi kertaa uudestaan lähettämään. Mutta vikalla sitten hiffasi, että jahas!!! Tää ei olekaan hakua, vaan tässä piti ettiä se hanska.. :P Saatiin myös hyvät etenemisvinkit taas, kiitos kaikille!!
On ollut tosi positiivista huomata, että valeraskaudesta huolimatta ollaan voitu treenata. Arkielämässä Indy on kyllä paljon rauhallisempi ja nukkuu tosi paljon. Maitoa tulee niin paljon, että voisi vaikka pentujakin ruokkia. Joutuu ylimpiä nisiä putsailemana, koska ne on hassut ja vähän "painuu" ihon alle, joten niistä pitää möhnää pyyhkiä.
Tänään ollaan sitten isännän kanssa toivuttu ystäviemme kihlajaisista ja maattu Indyn kanssa pihalla. Lähdetään Espanjaan torstaina ja Indy pääsee mökille viihtymään Joren ja vanhempieni iloksi.. ;) Lupauduin myös vähän kouluttelemaan seuraan yhtä tokon alo-ryhmää, tulee olemaan jännittävää! :)
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
"Pääsykoe on lääketieteellisen vaikein koe."
Otsikon lausahduksen tuli kuultua monta kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Olen nyt askeleen lähempänä lapsuuden haaveammatti ja pakko myöntää, että meinasi muutaman kerran usko loppua matkalla tähän pisteeseen.
Olen jo pienestä asti ollut erittäin eläinrakas, joten eläinlääkärin ammatti oli jo pienenä tyttönä suuri haave. Kuitenkin jossain vaiheessa en enää uskonut, että pääsisin koskaan kouluun, koska en ole matemaattisesti kovin lahjakas. Lukioaikana en tiennyt mitä haluaisin tehdä, kävin vaihdossa USA:ssa ja koulu ei ihan hirveästi maittanut. Vaihtovuoden jälkeen meinasin lopettaa kesken ja vaihtaa amikseen, mutta onneksi rakkaat vanhempani tyrmäsivät ajatuksen ja 2010 sain valkolakin sekä kamalan todistuksen.
Lukion jälkeen tein töitä, välillä jopa kolmea työtä samaan aikaan. En nyt muista mistä ajatus tuli, mutta hain AMK:n tradenomi linjalle ja pääsin sisälle. Puoli vuotta jaksoin katsella sitä meininkiä ja menin kesätöihin kirjanpitofirmaan. Kesän jälkeen totesin, että tämä ei ole mun juttu. Samana kesänä tapasin myös Henkan, jolle tuskailin väärää opiskelupaikkaa ja ahdistusta siitä, kun en tiennyt mitä haluaisin. Tässä keskustelussa tuli ilmi haave eläinlääkärin ammatista ja Henkka sitten alkoi rohkaista mua hakemaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Lukiossa kävin vain pakolliset kurssit fysiikasta, kemiasta ja bilsasta, joten lähtötasokseni arvioisin ison nollan. Taisin myös käydä lyhyen matikan tunneilla, huonolla menestyksellä.
Henkka kaivoi esiin muutamat vanhat matikan kirjat ja bilsan kirjat, mitä oli jäänyt pyörimään nurkkiin ja löysin myös matemaattisia taitoja harjaannuttavan lyhyt kurssin syksylle 2011. Kurssi oli aika tuskaissa, mutta hammasta purren istuin tunneilla. Aloin myös etsiä valmennuskursseja, koska tiesin, että tarvitsen kaiken mahdollisen tuen ja opetuksen. Samaan aikaan tuli myös tieto Galenoksen poisjäämisestä, joka oli minulle suuri helpotus. Löysin valmennuskurssin, joka alkoi tammikuussa. Kurssi oli pitkä ja tunteja oli 3-4 kertaa viikossa. Olin niin sanotulla tohtori-kurssilla, joten meillä oli osa tunneista luentoja ja osa pienryhmätunteja. Olin erittäin tyytyväinen kurssiin, vaikka opettajat olivat lääketieteen kandeja.
Liikoja ei kuitenkaan voi odottaa ja jäin rannalle ruikuttamaan. En edes muista, mitä pisteitä sain ensimmäisellä kerralla, todella roimasti kuitenkin jäin rajasta. Olisiko mulla jäänyt 7 skaalattua?
Ensimmäisen kokeen jälkeen palasin taas töihin ja tein kesän töitä, miettien samalla sotasuunnitelmaa seuraavaan koitokseen. Puntaroin aikuislukion ja avoimen yliopiston sekä valmennuskurssien vaihtoehtoja. Kävin yhden jakson istumassa aikuislukiossa, mutta siellä tahti oli aivan liian verkkaista.. Jatkoin töiden tekoa pääsääntöisesti välillä fysiikkaa laskien, kunnes törmäsin TKK-valmennuksia pitäneeseen valmennuskurssiin, jotka tarjosivat mielenkiintoista laskupainoitteista lääketieteen kurssia. Plussaa myös oli, että heillä oli tarjota 5 simuloitua koetta. Koehan sitten meidät kaikki totaalisesti yllätti, joten laskemisista ja kokeista ei juur ollut hyötyä. Toki simuloitujen kokeiden ansiosta sain ehkä pidettyä pääni hieman kylmempänä kuin ensimmäisessä haussa? Who knows.. Kamalaa se joka kerta oli..
Sanoisin, että ensimmäinen hakukerta oli tuplasti rankempi työmääräisesti ja toinen hakukerta oli rankempi henkisesti. Toisella kerralla oli helpompaa, kun pystyi jo vähän vaan kertailemaan ja oppimaan toki paljon uutta. Ensimmäisenä hakukertana valmennuskurssini oli aina iltaisin, joten suunnistin arkipäivisin 9 aikaa Töölön kirjastoon ja jatkoin siitä 4-5 aikaa valmennuskurssille. Joten päivät olivat todella pitkiä. Luin 5-6 päivää viikosta ja pidin kyllä vapaa päiviä, niiden avulla pysyin järjissäni. Tiedän monta ihmistä, jotka karsivat vapaapäivistä. Mielestäni se on tyhmää.. Stressi vei multa aika paljon voimia ja yöunia.
Yritin sitten toisella kerralla ottaa vähän rennommin. Valmennuskurssi alkoi jo marraskuussa, mutta oli vain kerran viikossa ja piti yksin tehdä suurin osa työstä, joka oli kurssien kertaus ennen helmikuuta. Helmikuussa alkoi "abi-kurssi", jossa käytiin intensiivisesti koko oppimäärä ennen kirjoituksia. Kirjotusten jälkeen alkoi lopun rutistus, jonka aikana oli nämä 5 simuloitua kaiken muun lisäksi. Kurssi oli kivasti päiväsaikaan, joka sopi paremmin itselleni. Olen paljon virkeämpi aamusta. Paljon vähemmän aikaa tuli vietettyä kirjastossa, koska olin päättänyt, että en lue 8 tuntia enempää päivässä. Tein myöskin 5 päivää viikossa, joskus myös viikonloppuisin, mutta viikonloput oli aika pitkälle vapaita.
Nyt kyllä tuli ihan tiltti päähän, siinä nyt alkuun.. :) Mitäs muuta haluatte kuulla?!
P.s. Indy on ihan valeraskaana.. Ei oo helppoo!! :D
Olen jo pienestä asti ollut erittäin eläinrakas, joten eläinlääkärin ammatti oli jo pienenä tyttönä suuri haave. Kuitenkin jossain vaiheessa en enää uskonut, että pääsisin koskaan kouluun, koska en ole matemaattisesti kovin lahjakas. Lukioaikana en tiennyt mitä haluaisin tehdä, kävin vaihdossa USA:ssa ja koulu ei ihan hirveästi maittanut. Vaihtovuoden jälkeen meinasin lopettaa kesken ja vaihtaa amikseen, mutta onneksi rakkaat vanhempani tyrmäsivät ajatuksen ja 2010 sain valkolakin sekä kamalan todistuksen.
Lukion jälkeen tein töitä, välillä jopa kolmea työtä samaan aikaan. En nyt muista mistä ajatus tuli, mutta hain AMK:n tradenomi linjalle ja pääsin sisälle. Puoli vuotta jaksoin katsella sitä meininkiä ja menin kesätöihin kirjanpitofirmaan. Kesän jälkeen totesin, että tämä ei ole mun juttu. Samana kesänä tapasin myös Henkan, jolle tuskailin väärää opiskelupaikkaa ja ahdistusta siitä, kun en tiennyt mitä haluaisin. Tässä keskustelussa tuli ilmi haave eläinlääkärin ammatista ja Henkka sitten alkoi rohkaista mua hakemaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Lukiossa kävin vain pakolliset kurssit fysiikasta, kemiasta ja bilsasta, joten lähtötasokseni arvioisin ison nollan. Taisin myös käydä lyhyen matikan tunneilla, huonolla menestyksellä.
 |
| Luentodioista piti välillä ottaa vähän kuvia :) |
Liikoja ei kuitenkaan voi odottaa ja jäin rannalle ruikuttamaan. En edes muista, mitä pisteitä sain ensimmäisellä kerralla, todella roimasti kuitenkin jäin rajasta. Olisiko mulla jäänyt 7 skaalattua?
Ensimmäisen kokeen jälkeen palasin taas töihin ja tein kesän töitä, miettien samalla sotasuunnitelmaa seuraavaan koitokseen. Puntaroin aikuislukion ja avoimen yliopiston sekä valmennuskurssien vaihtoehtoja. Kävin yhden jakson istumassa aikuislukiossa, mutta siellä tahti oli aivan liian verkkaista.. Jatkoin töiden tekoa pääsääntöisesti välillä fysiikkaa laskien, kunnes törmäsin TKK-valmennuksia pitäneeseen valmennuskurssiin, jotka tarjosivat mielenkiintoista laskupainoitteista lääketieteen kurssia. Plussaa myös oli, että heillä oli tarjota 5 simuloitua koetta. Koehan sitten meidät kaikki totaalisesti yllätti, joten laskemisista ja kokeista ei juur ollut hyötyä. Toki simuloitujen kokeiden ansiosta sain ehkä pidettyä pääni hieman kylmempänä kuin ensimmäisessä haussa? Who knows.. Kamalaa se joka kerta oli..
 |
| Pulla ei välillä ollut samaa mieltä mun opiskeluista.. :) |
Yritin sitten toisella kerralla ottaa vähän rennommin. Valmennuskurssi alkoi jo marraskuussa, mutta oli vain kerran viikossa ja piti yksin tehdä suurin osa työstä, joka oli kurssien kertaus ennen helmikuuta. Helmikuussa alkoi "abi-kurssi", jossa käytiin intensiivisesti koko oppimäärä ennen kirjoituksia. Kirjotusten jälkeen alkoi lopun rutistus, jonka aikana oli nämä 5 simuloitua kaiken muun lisäksi. Kurssi oli kivasti päiväsaikaan, joka sopi paremmin itselleni. Olen paljon virkeämpi aamusta. Paljon vähemmän aikaa tuli vietettyä kirjastossa, koska olin päättänyt, että en lue 8 tuntia enempää päivässä. Tein myöskin 5 päivää viikossa, joskus myös viikonloppuisin, mutta viikonloput oli aika pitkälle vapaita.
Nyt kyllä tuli ihan tiltti päähän, siinä nyt alkuun.. :) Mitäs muuta haluatte kuulla?!
P.s. Indy on ihan valeraskaana.. Ei oo helppoo!! :D
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Kohti unelmia.
Niin se vaan kova työ ja kipeät perslihakset palkitaan. Minut nimittäin hyväksyttiin eläinlääkikseen kuun vaihteessa!! JEE! =) Olin yksi niistä 68 onnellisesta ihmisestä, jotka aloittavat syksyllä opinnot. Pakko kyllä olla vähän ylpeä itsestään, oli se koe tänä vuonna niin hazardo.
Voipi olla, että blogi ei enää tästä lähin ole vain koiratreeneihin keskittyvä, vaan tulen luultavasti kirjoittelemaan myös koulusta. Tai no, tällä päivittelytahdilla en tiedä mitä tulee. Heh..
Kesä on ollut ihanaa aikaa, vaikka treenattu ollaan aika vähän Indyn kanssa. Ihan vähän ollaan otettu tokoa, muutama kerta ollaan jo päästy hakumetsäänkin asti. Huikeita saavutuksia siis. ;) Töitä teen itse kaikki viikot, joten lomailu on ollut heikonlaista. Viikonloppuisin olen karannut mökkeilemään koirien kanssa, nyt kun meillä on Roki-staffi taas hoidossa pari viikkoa ollut. Sen isommilta selkkauksilta ollaan vältytty, mitä nyt eilen tuli pientä kärhämää koirien kesken. Se on harmi, että kärhämiä on päässyt syntymään, koska Indy ei vaan enää yhtään siedä minkäänlaisia Rokin leikkikutsuja(jotka on tosin aika rajuja..). Ja erinäisistä syistä staffinrotkale ei ole suosikkieläimiäni, se on niin arvaamaton ja sillä on miljoonia ärsyttäviä tapoja..
Jos ollaan treenailtu vähän, niin ollaan uitu sitäkin enemmän. En voi uskoa, miten paljon tossa paimentimessa on poweria. Koko hitsin viikonlopun se vaan halus noutaa vedestä lelua?! Oltiin möksällä pe-su ja sunnuntaiaamusta totesin, et nyt saa kyllä riittää, kun paimennin tuo mulle lelua jo toista tuntia käteen. Ei me tietystikään koko kahta tuntia putkeen uitu, mutta enemmän ja vähemmän aktiivisesti paimen vedessä hillui. Ja sama juttu perjantaina ja lauantaina. Piti pistää peli poikki, ettei koko koira ole ihan jumissa seuraavaa viikkoa. Mutta eipä näytä menoa haittaavaan, on tosin ihanan rauhallista nyt kotona. ;)
Hakumetällä ollaan nyt oltu kolmesti ja ihan mahtia on taas ollut. Indy menee ihan sekoboltsiksi metsään päästessään. Aloitettiin helpoilla haamuilla ekalla kerralla, tokalla tehtiin muistiharjoituksia liikkuvilla ja kolmannella treenikerralla tehtiin vaikeuttettuja muistiharkkoja kaatosateessa. Tarkoituksena oli ottaa tuulilähtöjä, mutta eipä siellä sateessa juur tuullut. Ekalla kerralla koitettiin opettaa esineruutua vähäsen, pff, Indy oli vaan menossa ettimään ukkeleita metästä. Ei paljoa kiinnostanut hanskat. :D Koska oon superlaiska, niin otin vasta nyt lauantaina mökillä esineruutuharkkoja Indylle ja nyt päästiin edes vähän eteenpäin ja sain hanskan ihan käteen asti :)
Rokkonen on siitä ihan pätevä, että se on helposti ruualla tiettyyn pisteeseen asti. Siispä tein sille helpon makkarajäljen, mut voi härreggyd.. Melkosta säheltämistä oli, kun eka se meni niin tohinalle, että ohitti sydämiä ja sitten se salamana palas takaspäin syömään niitä. Se siitä eteenpäin menosta... : )
 |
| Kuva Pinrestistä |
Voipi olla, että blogi ei enää tästä lähin ole vain koiratreeneihin keskittyvä, vaan tulen luultavasti kirjoittelemaan myös koulusta. Tai no, tällä päivittelytahdilla en tiedä mitä tulee. Heh..
 |
| Hirmu kuvauksellinen otus. |
 |
| Kuva kertoo kaiken? |
 |
| Nanosekunnin pysyi nää kaverukset paikoillaan.. |
Jos ollaan treenailtu vähän, niin ollaan uitu sitäkin enemmän. En voi uskoa, miten paljon tossa paimentimessa on poweria. Koko hitsin viikonlopun se vaan halus noutaa vedestä lelua?! Oltiin möksällä pe-su ja sunnuntaiaamusta totesin, et nyt saa kyllä riittää, kun paimennin tuo mulle lelua jo toista tuntia käteen. Ei me tietystikään koko kahta tuntia putkeen uitu, mutta enemmän ja vähemmän aktiivisesti paimen vedessä hillui. Ja sama juttu perjantaina ja lauantaina. Piti pistää peli poikki, ettei koko koira ole ihan jumissa seuraavaa viikkoa. Mutta eipä näytä menoa haittaavaan, on tosin ihanan rauhallista nyt kotona. ;)
Hakumetällä ollaan nyt oltu kolmesti ja ihan mahtia on taas ollut. Indy menee ihan sekoboltsiksi metsään päästessään. Aloitettiin helpoilla haamuilla ekalla kerralla, tokalla tehtiin muistiharjoituksia liikkuvilla ja kolmannella treenikerralla tehtiin vaikeuttettuja muistiharkkoja kaatosateessa. Tarkoituksena oli ottaa tuulilähtöjä, mutta eipä siellä sateessa juur tuullut. Ekalla kerralla koitettiin opettaa esineruutua vähäsen, pff, Indy oli vaan menossa ettimään ukkeleita metästä. Ei paljoa kiinnostanut hanskat. :D Koska oon superlaiska, niin otin vasta nyt lauantaina mökillä esineruutuharkkoja Indylle ja nyt päästiin edes vähän eteenpäin ja sain hanskan ihan käteen asti :)
Rokkonen on siitä ihan pätevä, että se on helposti ruualla tiettyyn pisteeseen asti. Siispä tein sille helpon makkarajäljen, mut voi härreggyd.. Melkosta säheltämistä oli, kun eka se meni niin tohinalle, että ohitti sydämiä ja sitten se salamana palas takaspäin syömään niitä. Se siitä eteenpäin menosta... : )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)