Kohti unelmia.

Niin se vaan kova työ ja kipeät perslihakset palkitaan. Minut nimittäin hyväksyttiin eläinlääkikseen kuun vaihteessa!! JEE! =) Olin yksi niistä 68 onnellisesta ihmisestä, jotka aloittavat syksyllä opinnot. Pakko kyllä olla vähän ylpeä itsestään, oli se koe tänä vuonna niin hazardo.

Kuva Pinrestistä

Voipi olla, että blogi ei enää tästä lähin ole vain koiratreeneihin keskittyvä, vaan tulen luultavasti kirjoittelemaan myös koulusta. Tai no, tällä päivittelytahdilla en tiedä mitä tulee. Heh..

Hirmu kuvauksellinen otus.

Kuva kertoo kaiken? 

Nanosekunnin pysyi nää kaverukset paikoillaan..

Kesä on ollut ihanaa aikaa, vaikka treenattu ollaan aika vähän Indyn kanssa. Ihan vähän ollaan otettu tokoa, muutama kerta ollaan  jo päästy hakumetsäänkin asti. Huikeita saavutuksia siis. ;) Töitä teen itse kaikki viikot, joten lomailu on ollut heikonlaista. Viikonloppuisin olen karannut mökkeilemään koirien kanssa, nyt kun meillä on Roki-staffi taas hoidossa pari viikkoa ollut. Sen isommilta selkkauksilta ollaan vältytty, mitä nyt eilen tuli pientä kärhämää koirien kesken. Se on harmi, että kärhämiä on päässyt syntymään, koska Indy ei vaan enää yhtään siedä minkäänlaisia Rokin leikkikutsuja(jotka on tosin aika rajuja..). Ja erinäisistä syistä staffinrotkale ei ole suosikkieläimiäni, se on niin arvaamaton ja sillä on miljoonia ärsyttäviä tapoja..

Jos ollaan treenailtu vähän, niin ollaan uitu sitäkin enemmän. En voi uskoa, miten paljon tossa paimentimessa on poweria. Koko hitsin viikonlopun se vaan halus noutaa vedestä lelua?! Oltiin möksällä pe-su ja sunnuntaiaamusta totesin, et nyt saa kyllä riittää, kun paimennin tuo mulle lelua jo toista tuntia käteen. Ei me tietystikään koko kahta tuntia putkeen uitu, mutta enemmän ja vähemmän aktiivisesti paimen vedessä hillui. Ja sama juttu perjantaina ja lauantaina. Piti pistää peli poikki, ettei koko koira ole ihan jumissa seuraavaa viikkoa. Mutta eipä näytä menoa haittaavaan, on tosin ihanan rauhallista nyt kotona. ;)

Hakumetällä ollaan nyt oltu kolmesti ja ihan mahtia on taas ollut. Indy menee ihan sekoboltsiksi metsään päästessään. Aloitettiin helpoilla haamuilla ekalla kerralla, tokalla tehtiin muistiharjoituksia liikkuvilla ja kolmannella treenikerralla tehtiin vaikeuttettuja muistiharkkoja kaatosateessa. Tarkoituksena oli ottaa tuulilähtöjä, mutta eipä siellä sateessa juur tuullut. Ekalla kerralla koitettiin opettaa esineruutua vähäsen, pff, Indy oli vaan menossa ettimään ukkeleita metästä. Ei paljoa kiinnostanut hanskat. :D Koska oon superlaiska, niin otin vasta nyt lauantaina mökillä esineruutuharkkoja Indylle ja nyt päästiin edes vähän eteenpäin ja sain hanskan ihan käteen asti :)

Rokkonen on siitä ihan pätevä, että se on helposti ruualla tiettyyn pisteeseen asti. Siispä tein sille helpon makkarajäljen, mut voi härreggyd.. Melkosta säheltämistä oli, kun eka se meni niin tohinalle, että ohitti sydämiä ja sitten se salamana palas takaspäin syömään niitä. Se siitä eteenpäin menosta... : )