sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

"Pääsykoe on lääketieteellisen vaikein koe."

Otsikon lausahduksen tuli kuultua monta kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Olen nyt askeleen lähempänä lapsuuden haaveammatti ja pakko myöntää, että meinasi muutaman kerran usko loppua matkalla tähän pisteeseen.

Olen jo pienestä asti ollut erittäin eläinrakas, joten eläinlääkärin ammatti oli jo pienenä tyttönä suuri haave. Kuitenkin jossain vaiheessa en enää uskonut, että pääsisin koskaan kouluun, koska en ole matemaattisesti kovin lahjakas. Lukioaikana en tiennyt mitä haluaisin tehdä, kävin vaihdossa USA:ssa ja koulu ei ihan hirveästi maittanut. Vaihtovuoden jälkeen meinasin lopettaa kesken ja vaihtaa amikseen, mutta onneksi rakkaat vanhempani tyrmäsivät ajatuksen ja 2010 sain valkolakin sekä kamalan todistuksen.


Lukion jälkeen tein töitä, välillä jopa kolmea työtä samaan aikaan. En nyt muista mistä ajatus tuli, mutta hain AMK:n tradenomi linjalle ja pääsin sisälle. Puoli vuotta jaksoin katsella sitä meininkiä ja menin kesätöihin kirjanpitofirmaan. Kesän jälkeen totesin, että tämä ei ole mun juttu. Samana kesänä tapasin myös Henkan, jolle tuskailin väärää opiskelupaikkaa ja ahdistusta siitä, kun en tiennyt mitä haluaisin. Tässä keskustelussa tuli ilmi haave eläinlääkärin ammatista ja Henkka sitten alkoi rohkaista mua hakemaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Lukiossa kävin vain pakolliset kurssit fysiikasta, kemiasta ja bilsasta, joten lähtötasokseni arvioisin ison nollan. Taisin myös käydä lyhyen matikan tunneilla, huonolla menestyksellä.

Luentodioista piti välillä ottaa vähän kuvia :)
Henkka kaivoi esiin muutamat vanhat matikan kirjat ja bilsan kirjat, mitä oli jäänyt pyörimään nurkkiin ja löysin myös matemaattisia taitoja harjaannuttavan lyhyt kurssin syksylle 2011. Kurssi oli aika tuskaissa, mutta hammasta purren istuin tunneilla. Aloin myös etsiä valmennuskursseja, koska tiesin, että tarvitsen kaiken mahdollisen tuen ja opetuksen. Samaan aikaan tuli myös tieto Galenoksen poisjäämisestä, joka oli minulle suuri helpotus. Löysin valmennuskurssin, joka alkoi tammikuussa. Kurssi oli pitkä ja tunteja oli 3-4 kertaa viikossa. Olin niin sanotulla tohtori-kurssilla, joten meillä oli osa tunneista luentoja ja osa pienryhmätunteja. Olin erittäin tyytyväinen kurssiin, vaikka opettajat olivat lääketieteen kandeja.

Liikoja ei kuitenkaan voi odottaa ja jäin rannalle ruikuttamaan. En edes muista, mitä pisteitä sain ensimmäisellä kerralla, todella roimasti kuitenkin jäin rajasta. Olisiko mulla jäänyt 7 skaalattua?

Ensimmäisen kokeen jälkeen palasin taas töihin ja tein kesän töitä, miettien samalla sotasuunnitelmaa seuraavaan koitokseen. Puntaroin aikuislukion ja avoimen yliopiston sekä valmennuskurssien vaihtoehtoja. Kävin yhden jakson istumassa aikuislukiossa, mutta siellä tahti oli aivan liian verkkaista.. Jatkoin töiden tekoa pääsääntöisesti välillä fysiikkaa laskien, kunnes törmäsin TKK-valmennuksia pitäneeseen valmennuskurssiin, jotka tarjosivat mielenkiintoista laskupainoitteista lääketieteen kurssia. Plussaa myös oli, että heillä oli tarjota 5 simuloitua koetta. Koehan sitten meidät kaikki totaalisesti yllätti, joten laskemisista ja kokeista ei juur ollut hyötyä. Toki simuloitujen kokeiden ansiosta sain ehkä pidettyä pääni hieman kylmempänä kuin ensimmäisessä haussa? Who knows.. Kamalaa se joka kerta oli..

Pulla ei välillä ollut samaa mieltä mun opiskeluista.. :)
Sanoisin, että ensimmäinen hakukerta oli tuplasti rankempi työmääräisesti ja toinen hakukerta oli rankempi henkisesti. Toisella kerralla oli helpompaa, kun pystyi jo vähän vaan kertailemaan ja oppimaan toki paljon uutta. Ensimmäisenä hakukertana valmennuskurssini oli aina iltaisin, joten suunnistin arkipäivisin 9 aikaa Töölön kirjastoon ja jatkoin siitä 4-5 aikaa valmennuskurssille. Joten päivät olivat todella pitkiä. Luin 5-6 päivää viikosta ja pidin kyllä vapaa päiviä, niiden avulla pysyin järjissäni. Tiedän monta ihmistä, jotka karsivat vapaapäivistä. Mielestäni se on tyhmää.. Stressi vei multa aika paljon voimia ja yöunia.

Yritin sitten toisella kerralla ottaa vähän rennommin. Valmennuskurssi alkoi jo marraskuussa, mutta oli vain kerran viikossa ja piti yksin tehdä suurin osa työstä, joka oli kurssien kertaus ennen helmikuuta. Helmikuussa alkoi "abi-kurssi", jossa käytiin intensiivisesti koko oppimäärä ennen kirjoituksia. Kirjotusten jälkeen alkoi lopun rutistus, jonka aikana oli nämä 5 simuloitua kaiken muun lisäksi. Kurssi oli kivasti päiväsaikaan, joka sopi paremmin itselleni. Olen paljon virkeämpi aamusta. Paljon vähemmän aikaa tuli vietettyä kirjastossa, koska olin päättänyt, että en lue 8 tuntia enempää päivässä. Tein myöskin 5 päivää viikossa, joskus myös viikonloppuisin, mutta viikonloput oli aika pitkälle vapaita.

Nyt kyllä tuli ihan tiltti päähän, siinä nyt alkuun.. :) Mitäs muuta haluatte kuulla?!

P.s. Indy on ihan valeraskaana.. Ei oo helppoo!! :D

10 kommenttia:

  1. Oliko sulla joku taktiikka tänä vuonna kokeessa? miten sait pidettyä pään kylmänä, vai saitko? Mulla meni ihan plörinäks tää vuosi kun hajoilin kesken kokeen, enkä saanut enää mistään otetta :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin pääsinpä vihdoin vastaamaan pienten teknisten ongelmien jälkeen.

      Mulla piti olla tekniikka kokeessa, joka osittain piti, osittain ei. Ihan ensimmäisenä irroitin aineiston tehtävä nipusta omaksi nipukseen, jolloin sain kasan irtonaisia tehtäväpapereita. Näin olen tehnyt jokaisessa simuloidussa kokeessa tänä vuonna ja se oli mielestäni hyvä kikka. Seuraavaksi silmäisin nopeasti koko kokeen läpi, tosin tässä vaiheessa alkoi jo vähän rinnasta ottamaan.. I think you know what I mean.

      Tartuin kuitenkin haasteeseen ja muistaakseni aloitin aineiston lukemisella, koska se oli yllättävän lyhyt. En ole täysin varma, mitä kokeessa tein, se aika on aika huuruista.. Käytin kuitenkin aika paljon aikaa aineistoon ja monivalintoihin. Aika loppui kyllä itseltä kesken ihan täysin..

      Eli en saanut pidettyä päätä kylmänä, mutta suosittelen ensi vuotta varten ostamaan simuloituja kokeita valmennuskursseilta, jos ei kurssille muuten mene. :) Niistä itse ainakin sain treeniä hermojen hallintaan ja ajankäyttöön! Oliko tämä ensimmäinen hakukertasi?

      Poista
  2. Rispektit! Se eläinlääkiksen pääsykoe on ihan KAMALA, ja Galenos oli vielä kamalampi.. Itkin itseni uneen se kirja pään alla monena yönä, kunnes tulin järkiini ja päätin tyytyä insinöörinuraan. On silti hienoa että joku muu pystyy sen pääsykokeen läpäisemään, itse kun en siihen kyennyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tuli kyllä muutamat itkut itsekin itkettyä tässä viimeisen kahden vuoden aikana.. :P Ei oo muuten enää ollut 2 vuoteen Galenosta pääsykoe kirjana, mutta en nyt tiedä onko nämä kokeet sitten helpottanut.. :D Kyllä mä edelleen olen sitä mieltä, että oli myös onnea sekä tuuria matkassa tän vuoden kokeessa..

      Poista
  3. Kiitti kivasta postauksesta. Mikä oli sulle vaikeinta pääsykoealueessa ja miten selätit sen? vai selätitkö :-D Mikä oli taas helpointa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, että vastaamiseen meni näin kauan. Fysiikka oli kyllä kaikista haastavin, mutta kyllä kemian vitoskurssikin aiheutti harmaita hiuksia. Ekana vuonna en lukenut mm. bilsa kolmosta ollenkaan, mutta tänä vuonna kaksi kertaa se tuli kahlattua läpi.

      En edelleenkään voi sanoa, että osaisin sähkön tai sähkömagnetismin kimurantteja juttuja.. Välillä epäilen, osaanko yhtikäs mitään? Mutta perusjutut oletan saaneeni haltuun.. Eikä tähän ollut muuta keinoa, kuin laskea ja laskea ja laskea ja yrittää ymmärtää se pirun teoria.. :D

      Biologia nelonen oli kaikista helpoin, koska se oli myös kaikista mielenkiintoisin kurssi. Ykköskurssin kirjan taisin lukea kerran sillon ekana vuonna, kakkoskirjasta risteytykset on edelleen aika hämmentävä juttu. Aikani tai aivokapasiteettini(motivaatio..) ei vaan riittänyt ihan kaikkeen ja priorisoin asioita.

      Olin tänä vuonna sellaisella kurssilla, jossa oli erittäin tehokas ohjelma koneella, jonka avulla laskettiin fysiikka, kemia ja opiskeltiin biologian kaikki alueet. Ohjelmassa oli se metka juttu, että kun teit tehtävän, sinun piti vastata osasitko vai etkö tehtävää. Jos et osannut, se kertautui neljän päivän kuluttua. Se oli mielestäni tosi hyvä juttu!! Tämän pystyy toki toteuttamaan myös itse pitäen vaikka vihkossa kirjaa, mutta ohjelma ei antanut edetä uusiin tehtäviin, ennen kun kertaustehtävät oli tehty. Voin sanoa, että tein jotain tehtäviä varmasti vähintään 10 kertaa, ennen kuin sain ne oikein.. :P

      Poista
  4. Täytyy kommentoida, että onpahan motivoiva sisäänpääsytarina! Olisinpa itse lukenut tällaisen, kun ryhdyin aikanaan vastaavanlaisella taustalla pyrkimään (ihmis)lääkikseen! No, en päässyt enkä edes hakenut uudestaan kun tämä bilsa vei mennessään. Tai ainahan bilsa on ollut ihan oma juttu, mutta työtilanteet vähän jännittää, edelleenkin! :D Mutta mahtavasti onnea sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, 2 viikkoa vielä pitää odottaa opintojen alkua. Jänskää!!
      Biologia on kyllä mielenkiintoista, jos nyt ei tarvitse tutkia maaperää.. :> Kiva, että löysit kuitenkin biologialta isellesi opiskelupaikan!

      En minäkään tähän olisin uskonut, ellei toi parempi puolisko olisi mua kovin vakuutellut. Onneksi tuli otettua hyppy tuntemattomaan. :)

      Poista
  5. Moikka! Jos saa kysyä niin kiinnostaisi tietää millaisilla kirjoitus tuloksilla hait ? :) Terveisin epätoivoisena eläinlääkikseen hakemassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko ylioppilaskirjoituksia? Lukiossa en juuri opiskellut vaihtovuoteni jälkeen, vaan valmistuin rimaa hipoen. Ylioppilaskirjoituksissa arvosanat on keskiarvolta huonon B luokkaa muistaakseni. Toivoa on turha heittää kaivoon, tärkeintä on pääsykokeisiin lukeminen. Se vaatii perslihaksia.

      Eikä todellakaan kannata vaipua epätoivoon, itse pääsin sisään toisella yrittämällä, mutta vuosikurssillani on mm. neljännellä sisäänpäässyt tyttö. Jos ulkomailla opiskelu ei kauhistuta, niin Tarto on suosittu suomalaisten keskuudessa. Tuttu eläinlääkärini haki toisena hakuvuotena Saksaan ja opiskeli siellä itsensä eläinlääkäriksi. :)

      Tsemppiä lukemiseen!

      Poista