Otsikon lausahduksen tuli kuultua monta kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Olen nyt askeleen lähempänä lapsuuden haaveammatti ja pakko myöntää, että meinasi muutaman kerran usko loppua matkalla tähän pisteeseen.
Olen jo pienestä asti ollut erittäin eläinrakas, joten eläinlääkärin ammatti oli jo pienenä tyttönä suuri haave. Kuitenkin jossain vaiheessa en enää uskonut, että pääsisin koskaan kouluun, koska en ole matemaattisesti kovin lahjakas. Lukioaikana en tiennyt mitä haluaisin tehdä, kävin vaihdossa USA:ssa ja koulu ei ihan hirveästi maittanut. Vaihtovuoden jälkeen meinasin lopettaa kesken ja vaihtaa amikseen, mutta onneksi rakkaat vanhempani tyrmäsivät ajatuksen ja 2010 sain valkolakin sekä kamalan todistuksen.

Lukion jälkeen tein töitä, välillä jopa kolmea työtä samaan aikaan. En nyt muista mistä ajatus tuli, mutta hain AMK:n tradenomi linjalle ja pääsin sisälle. Puoli vuotta jaksoin katsella sitä meininkiä ja menin kesätöihin kirjanpitofirmaan. Kesän jälkeen totesin, että tämä ei ole mun juttu. Samana kesänä tapasin myös Henkan, jolle tuskailin väärää opiskelupaikkaa ja ahdistusta siitä, kun en tiennyt mitä haluaisin. Tässä keskustelussa tuli ilmi haave eläinlääkärin ammatista ja Henkka sitten alkoi rohkaista mua hakemaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Lukiossa kävin vain pakolliset kurssit fysiikasta, kemiasta ja bilsasta, joten lähtötasokseni arvioisin ison nollan. Taisin myös käydä lyhyen matikan tunneilla, huonolla menestyksellä.
 |
| Luentodioista piti välillä ottaa vähän kuvia :) |
Henkka kaivoi esiin muutamat vanhat matikan kirjat ja bilsan kirjat, mitä oli jäänyt pyörimään nurkkiin ja löysin myös matemaattisia taitoja harjaannuttavan lyhyt kurssin syksylle 2011. Kurssi oli aika tuskaissa, mutta hammasta purren istuin tunneilla. Aloin myös etsiä valmennuskursseja, koska tiesin, että tarvitsen kaiken mahdollisen tuen ja opetuksen. Samaan aikaan tuli myös tieto Galenoksen poisjäämisestä, joka oli minulle suuri helpotus. Löysin valmennuskurssin, joka alkoi tammikuussa. Kurssi oli pitkä ja tunteja oli 3-4 kertaa viikossa. Olin niin sanotulla tohtori-kurssilla, joten meillä oli osa tunneista luentoja ja osa pienryhmätunteja. Olin erittäin tyytyväinen kurssiin, vaikka opettajat olivat lääketieteen kandeja.
Liikoja ei kuitenkaan voi odottaa ja jäin rannalle ruikuttamaan. En edes muista, mitä pisteitä sain ensimmäisellä kerralla, todella roimasti kuitenkin jäin rajasta. Olisiko mulla jäänyt 7 skaalattua?
Ensimmäisen kokeen jälkeen palasin taas töihin ja tein kesän töitä, miettien samalla sotasuunnitelmaa seuraavaan koitokseen. Puntaroin aikuislukion ja avoimen yliopiston sekä valmennuskurssien vaihtoehtoja. Kävin yhden jakson istumassa aikuislukiossa, mutta siellä tahti oli aivan liian verkkaista.. Jatkoin töiden tekoa pääsääntöisesti välillä fysiikkaa laskien, kunnes törmäsin TKK-valmennuksia pitäneeseen valmennuskurssiin, jotka tarjosivat mielenkiintoista laskupainoitteista lääketieteen kurssia. Plussaa myös oli, että heillä oli tarjota 5 simuloitua koetta. Koehan sitten meidät kaikki totaalisesti yllätti, joten laskemisista ja kokeista ei juur ollut hyötyä. Toki simuloitujen kokeiden ansiosta sain ehkä pidettyä pääni hieman kylmempänä kuin ensimmäisessä haussa? Who knows.. Kamalaa se joka kerta oli..
 |
| Pulla ei välillä ollut samaa mieltä mun opiskeluista.. :) |
Sanoisin, että ensimmäinen hakukerta oli tuplasti rankempi työmääräisesti ja toinen hakukerta oli rankempi henkisesti. Toisella kerralla oli helpompaa, kun pystyi jo vähän vaan kertailemaan ja oppimaan toki paljon uutta. Ensimmäisenä hakukertana valmennuskurssini oli aina iltaisin, joten suunnistin arkipäivisin 9 aikaa Töölön kirjastoon ja jatkoin siitä 4-5 aikaa valmennuskurssille. Joten päivät olivat todella pitkiä. Luin 5-6 päivää viikosta ja pidin kyllä vapaa päiviä, niiden avulla pysyin järjissäni. Tiedän monta ihmistä, jotka karsivat vapaapäivistä. Mielestäni se on tyhmää.. Stressi vei multa aika paljon voimia ja yöunia.
Yritin sitten toisella kerralla ottaa vähän rennommin. Valmennuskurssi alkoi jo marraskuussa, mutta oli vain kerran viikossa ja piti yksin tehdä suurin osa työstä, joka oli kurssien kertaus ennen helmikuuta. Helmikuussa alkoi "abi-kurssi", jossa käytiin intensiivisesti koko oppimäärä ennen kirjoituksia. Kirjotusten jälkeen alkoi lopun rutistus, jonka aikana oli nämä 5 simuloitua kaiken muun lisäksi. Kurssi oli kivasti päiväsaikaan, joka sopi paremmin itselleni. Olen paljon virkeämpi aamusta. Paljon vähemmän aikaa tuli vietettyä kirjastossa, koska olin päättänyt, että en lue 8 tuntia enempää päivässä. Tein myöskin 5 päivää viikossa, joskus myös viikonloppuisin, mutta viikonloput oli aika pitkälle vapaita.
Nyt kyllä tuli ihan tiltti päähän, siinä nyt alkuun.. :) Mitäs muuta haluatte kuulla?!
P.s. Indy on ihan valeraskaana.. Ei oo helppoo!! :D