Näytetään tekstit, joissa on tunniste elukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elukka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Shedding makes me crazy

Indyllä on karvanlähtö, taitaa mammahormonien loppuminen näkyä nyt oikein urakalla. Varmaan koskaan ei oo koira kaljuuntunut näin pahasti.. Karvaa on kaikkialla, vaikka imuroisin monta kertaa päivässä äääää! Mä en kestä!


Tokoa ollaan treenailtu ahkerasti. Ohjatut treenit meillä on kaksi kertaa viikossa ja ollaan saatu ihan hyvää edistystä. Paikkamakuu ei ole enää ongelma, ollaan saatu vinkuminen ja turha levottomuus melko hyvin selätettyä. Pysty mennä piiloon jo kahdeksi minuutiksi ilman pelkoa karkailevasta koirasta(onhan Indy tasan kerran noussut piilossa ollessani.. :P)

Ilmoitin meidät kokeeseen, jotta päästään vihdoin korkkaamaan avoin luokka! Sunnuntaina treenit meni niin kivasti. Indyllä on alussa hieman ongelmia pysyä housuissaan ja neiti vuotaakin aika herkästi. Tällä kertaa kuitenkin tiheäpalkkainen alku nitisti kitinät todella nopeasti ja seuraaminen on pätevää! Koitan latailla videon tänne jossain vaiheessa. Tyyppi teki hyvällä ilmeellä, piti kauniisti paikan ja kontaktin *sydän*. Täyskäännökset on edelleen meidän ongelma, ne pitää ottaa syyniin. Myös peruuttamista ja sivuaskelia pitää ottaa enemmän, koska ne ovat vielä hankala osa-alue.

Kakeissa ollaan alettu jumppaamaan VOI-EVL -vaihtoja, jotka onnistuu nykyään suht ok, jos seison ihan kiinni Indyssä. Seiso-istu vaihto on ihan gaamaalaaaaa, siihen on onneksi auttanut peruuttelun kautta tehty istuminen ja käskynä toimiikin "bäkstu". Seuraavalle koiralle aion opettaa kaket niin, että etujalat pysyy paikoillaan.. Perus AVO-kakeissa meillä on ongelmana eka istumaannousu ja sitä ollaankin nyt hinkutettu, jotta ei menisi kokeessa turhia pisteitä.

Hakua ei olla päästy vielä ollenkaan treenaamaan, treeniporukkan menot ei ole sopinut yhteen ja meno tökkii nyt pahemman kerran.. :(

Pääsiäisenä oltiin mökillä
Pääsiäinen meni ihanassa säässä mökillä ja vappukin tekee jo tuloaan. Enää kolme viikkoa koulua ja sitten onkin tiedossa navettaharjoittelu ja siitä putkeen kesätöiden aloitus! Mihin tämä aika oikein katoaa?

perjantai 22. marraskuuta 2013

Joululoman tarpeessa!

I so need a break!! Nyt on aivot solmussa ja pahasti. Solun aineenvaihdunta kurssin vika labra oli tänään, thank god. Labravastaava ei ole mun suosikkini, suorastaan raivostuttava opettaja. Tiesin, ettei kaikkea voi oppia(ainakaan tällä tahdilla..), mutta on tämä nyt vähän turhauttavaa. Luulet oppineesi esimerkiksi kuinka glykolyysi toimii, sen entsyymit ja säätelyyn vaikuttavat asiat. Seuraavan kerran aiheeseen palatessa on taas ihan pihalla ja mitään ei muista. pr#¤%="!!! So so frustrating. Tentti on tiistaina ja siitä alkaa uusi urakka neurobilsan tenttiä varten. Sitten voikin jo melkein hengähtää ja aloittaa joululoman.

Ihan huonosti ei kuitenkaan mene, vuoden kolme ensimmäistä tenttiä on kuitenkin läpäisty kohtuullisen hyvin arvosanoin! Ei siis saa vaipua masennukseen. Jokavuotista syysväsymystä vastaan olen taistellut vitamiinein ja menin ostamaan kirkasvalolampun, joka tälläkin hetkellä valaisee meidän keittiötä. Joko olen ihan höperö, mutta kirkasvalolamppu tuntuu auttavan! Olen ollut niinä päivinä paljon pirteämpi, kun olen lampun vieressä tönöttänyt aamuisin. Jaksan myös jatkaa opiskeluja kotona, kun lappu palaa vieressä.

Kännykkälaatua. Ugh!
Viikonloppuna pitäisi tietysti lukea tenttiin ahkerasti, mutta minäpä menen huomenna koetoimitsija 2-kurssille. Kurssin jälkeen suuntaammekin suoraan ystävän synttärijuhliin, joten sunnuntai ja maanantai pitää pyhittää lukemiselle.

Indypindylle kuuluu hyvää. Ollaan käyty nyt viikon välein hieronnassa ja laserissa, selkä on taas paremmassa kunnossa. Ostin BOT-loimen lisäksi nyt rannetuen, jolla yritettään parantaa jalan lihasten verenkiertoa. Katsotaan, onko siitä mitään hyötyä. :) Treenailtu ollaan tokoa, mutta mitään break throughta ei ole tapahtunut. Ensi tiistaina tehdään treeniporukan kanssa talven tavoitteet yhdessä. Palailen sen jälkeen taas linjoille.

Nyt pitää jatkaa taas tentin parissa. Hyvää viikonloppua kaikille. *sydän*

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Aika.

Mistähän saisi vuorokauteen lisää tunteja ja energiaa?


Australialainen on ollut nyt levossa. Torstaina käytiin hoidossa, Indy sai vähän laseria ja hierontaa. Lannerangan alueella kuumuutta ja selvästi tulee reaktio, toinen jumi löytyi rintarangasta. Viikon päivät ollaan vaan raviliikunnalla, treenaillaan helppoja tokojuttuja ja ensi torstaina uudelleen hoitoon. Ensi viikolla laajennetaan lisäravinteita taas nivelvalmisteisiin ja kokeillaan ruusunmarjaa ystäväni ehdotuksesta. Tällä hetkellä Indy syö säännöllisesti kalaöljyä ja kuureittain valkosipulia, biotiinia, b- ja c-vitamiinia.

Olen alkanut opettamaan pää maassa makaamista Indylle ja ollaan jo hyvällä mallilla. Olen tehnyt jo noin minuutin mittaisia sarjoja, palkka tulee 1-7 sekunnin välein. Sarja tosin hieman venyy, koska Indy ei välittömästi palkan saatuaan laske päätä takaisin maahan vaan vähän ihmettelee. Tarkoitus on kuitenkin, että paikkamakuun asento on tästä lähin pää maassa. Itse paikkamakuun ottoihin tulee siis taukoa ja kisaaminen taas venyy. Olen myös aloittanut tunnarin opettamisen, joka on lähtenyt myös mallikkaasti käyntiin! Ehkä painan kisahaaveet unholaan ja treenaillaan nyt varmuutta asioihin ja katsotaan kisaamista sitten paremmalla ajalla.

Olen ihan hirmu kateellinen myös sisustusihmisille tällä hetkellä. Tykkäisin hirveästi sisustella myös kotona, mutta a. en osaa b. en löydä aikaa/rahaa sellaiseen. Ehkä mä joku päivä ryhdistäydyn näissä sisustusasioissa, mutta nyt jätettäköön asia sen osaaville.. :)

Koulussa sen kun tahti kiihtyy. Pää ei meinaa kyllä pysyä mukana ja tästä syystä aikaa ei tunnu riittävän mihinkään. Oikein harmittaa, että Galenos jäi pois pääsykoemateriaalina, siitä olisi ollut apua näihin kahteen tällä hetkellä pyörivään kurssiin. Kiva opetella näitä asioita ihan nollista, kun Galenos olisi antanut edes jonkinlaisen pohjan neurobiologiaan ja solun aineenvaihduntaan. Olenkin päättänyt, etten osallistu nyt mihinkään viikolla oleviin opiskelijabileisiin, vaan keskityn täysin kouluun ja koiraan. Kutosten poispotkijaisjuhlat, A-tarjous, on tosin poikkeus, koska ykköset nämä bileet järjestää parin viikon päästä. Silloin joutuu valvoskelemaan luvattoman pitkään. Tosin sinnekin menen autolla, mutta seuraava päivänä olisi luento jo kasilta.. Not fun!

torstai 15. elokuuta 2013

otetaan pari päivää tällee.
Eilisen ulkoilun tuloksena nivelsiteiden venähdys ja loppuviikko sairaslomaa. Mulla on ollut jo monta päivää hirveästi asiaa, joista puolet on jo tietty unohtunut! :)


Näin hyvää ystävääni viime sunnuntaina, kun hän tuli käymään kotipuoleen Turkusesta. Meillä on aina tapana käydä juoksuttamassa koiria edes vähän aikaa ja näin teimme tapamme mukaan tälläkin kertaa. Ystäväni perheen uusin tulokas, suloinen pieni cairni Bessi teki tarpeensa ja minä kakkapoliisina heti tarkistamassa kakan laadun. Ilmoitin sitten, että kakassa on limaista kalvoa, että kannattaa seurata ettei ole suolessa tulehdusta. Samalla myös ilmeni, että olen hieman kahjo :) Olen aina tarkistanut, mitä sieltä koiran perästä tulee koostumukseltaan ja väriltään, ihan Indyn alkuajoista asti. En nyt ihan joka kerta puskaan ryömi kattomaan, että millaistas tänään, mutta jos tarpeeksi lähelle tekee/kyykkää nolosti jonkun kerrostalon nurmialueelle, niin noukkiessa sitä kasaa on hyvä tarkistaa millaista jöötiä sieltä koirasta tulee. Kakka kertoo kuitenkin paljon masun ja suolen toiminnasta. Seuraan myös nappulamerkin sulavuutta ja sopivuutta kakan koostumuksen avulla. Jos jöötit on pehmeitä ja suuria, menee merkki vaihtoon. Löytyykö muita kakkapoliiseja?
Kesämuisteloita
Tiistaina taas tokoiltiin, sade oli onneksi kuurottaista ja saatiin treenata kastumatta. Ja ai että. Oli oikein hyvänmielen treenit. Suunnitelma meni melkeinpä näin: nouto, este, ruutu ja seuraamista. Aloitin treenit naksuttimen kanssa kentän ulkopuolella tehden ns. valmistelevan treenin. Eli paljon naksua ja palkkaa, sillä saan Indyn hyvään vireeseen. Kentän laidalle pysähdyttiin perusasentoon ja vaadin nykyään jokaisen kentälle sisääntulon seuraten, jotta saadaan kokeita varten hyvä varma aloitus. Seuraaminen jatkui tästä hyvin ja vaihdoin palkan palloon. Ja seuraaminen oli oikeesti hyvää!! Tiivistä, vähän kontakti tippuili, mutta todella kivaa. (kunnes tosin katsoin illalla tämän) Seuraamisen jälkeen otin estehypyn ja tässä ollaan päästy yli ALOn seisomisesta ja istuutuu nyt nätisti käskystä esteen taakse. Vielä toivoisin vähän paikan olevan parempi, mutta en jaksa sitä hinkata enää, koska takaisin se sieltä aina pääsee.

Estehypyn jälkeen pyysin ohjaajaltani apua noudon kanssa, kun en vaan yhtään ole varma missä me mentiin sen kanssa. Ekana näytin miten oon treenannut, josta sitten sain palautteet, että koiralle kerrotaan(muutama perkele piti karjasta, mutta sitten pysyi tosi hyvin;) ), et se ei lähde sen kapulan perään ilman lupaa. Mä oon ollut ihan epätoivonen sen kapulan noston kanssa, kun tuntuu että se aina roiskasee sinne. Mutta nyt se olikin iha ok, koska vauhti kapulalle on vaan niin kova ja vaan kerran meni tassut edellä 6 yrityksestä, muuten iski oikein mallikkaasti!! Mä en oo vaan osannut katsoa eroa, koska iskiessäkin välillä rählii sen kapulan kanssa, kun vauhtia on vähän liikaa. Ruutukin otettiin, lähinnä etenemisvinkkien takia. Joudun ekalla toistolla pyytää vaan merkkaamaan kosketusalustan, koska seuraavalla toistolla nähtiin havaittu ongelma. Ongelmana on, että ei mene merkkaamaan alustaa, vaan jää ruudun etureunaan, jossa sitten ongelma on vaara maahanmenossa ruudusta ulostulo. Tätä sitten hinkkaillaan :) Ja pitää muistaa vaihtelevat etäisyydet!! Olen taas jumittunut siihen tiettyyn kohtaan, vaikka pitäis vaihdella etäisyyksiä. piruvie.

Nyt on taas hyvä tästä jatkaa, treeni-into kasvoi kyllä paljon. Pitäis kyllä nyt vaan ilmoittautua kokeeseen, jotta sais semmosen kunnon paniikkimotivaation. Pitäähän se AVO nyt korkata tän vuoden puolella! Nyt odotetaan, että tämä pirun koipi paranisi. Koulu alkaa 26. ja jännitys kasvaa! IIK! :)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

"Pääsykoe on lääketieteellisen vaikein koe."

Otsikon lausahduksen tuli kuultua monta kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Olen nyt askeleen lähempänä lapsuuden haaveammatti ja pakko myöntää, että meinasi muutaman kerran usko loppua matkalla tähän pisteeseen.

Olen jo pienestä asti ollut erittäin eläinrakas, joten eläinlääkärin ammatti oli jo pienenä tyttönä suuri haave. Kuitenkin jossain vaiheessa en enää uskonut, että pääsisin koskaan kouluun, koska en ole matemaattisesti kovin lahjakas. Lukioaikana en tiennyt mitä haluaisin tehdä, kävin vaihdossa USA:ssa ja koulu ei ihan hirveästi maittanut. Vaihtovuoden jälkeen meinasin lopettaa kesken ja vaihtaa amikseen, mutta onneksi rakkaat vanhempani tyrmäsivät ajatuksen ja 2010 sain valkolakin sekä kamalan todistuksen.


Lukion jälkeen tein töitä, välillä jopa kolmea työtä samaan aikaan. En nyt muista mistä ajatus tuli, mutta hain AMK:n tradenomi linjalle ja pääsin sisälle. Puoli vuotta jaksoin katsella sitä meininkiä ja menin kesätöihin kirjanpitofirmaan. Kesän jälkeen totesin, että tämä ei ole mun juttu. Samana kesänä tapasin myös Henkan, jolle tuskailin väärää opiskelupaikkaa ja ahdistusta siitä, kun en tiennyt mitä haluaisin. Tässä keskustelussa tuli ilmi haave eläinlääkärin ammatista ja Henkka sitten alkoi rohkaista mua hakemaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Lukiossa kävin vain pakolliset kurssit fysiikasta, kemiasta ja bilsasta, joten lähtötasokseni arvioisin ison nollan. Taisin myös käydä lyhyen matikan tunneilla, huonolla menestyksellä.

Luentodioista piti välillä ottaa vähän kuvia :)
Henkka kaivoi esiin muutamat vanhat matikan kirjat ja bilsan kirjat, mitä oli jäänyt pyörimään nurkkiin ja löysin myös matemaattisia taitoja harjaannuttavan lyhyt kurssin syksylle 2011. Kurssi oli aika tuskaissa, mutta hammasta purren istuin tunneilla. Aloin myös etsiä valmennuskursseja, koska tiesin, että tarvitsen kaiken mahdollisen tuen ja opetuksen. Samaan aikaan tuli myös tieto Galenoksen poisjäämisestä, joka oli minulle suuri helpotus. Löysin valmennuskurssin, joka alkoi tammikuussa. Kurssi oli pitkä ja tunteja oli 3-4 kertaa viikossa. Olin niin sanotulla tohtori-kurssilla, joten meillä oli osa tunneista luentoja ja osa pienryhmätunteja. Olin erittäin tyytyväinen kurssiin, vaikka opettajat olivat lääketieteen kandeja.

Liikoja ei kuitenkaan voi odottaa ja jäin rannalle ruikuttamaan. En edes muista, mitä pisteitä sain ensimmäisellä kerralla, todella roimasti kuitenkin jäin rajasta. Olisiko mulla jäänyt 7 skaalattua?

Ensimmäisen kokeen jälkeen palasin taas töihin ja tein kesän töitä, miettien samalla sotasuunnitelmaa seuraavaan koitokseen. Puntaroin aikuislukion ja avoimen yliopiston sekä valmennuskurssien vaihtoehtoja. Kävin yhden jakson istumassa aikuislukiossa, mutta siellä tahti oli aivan liian verkkaista.. Jatkoin töiden tekoa pääsääntöisesti välillä fysiikkaa laskien, kunnes törmäsin TKK-valmennuksia pitäneeseen valmennuskurssiin, jotka tarjosivat mielenkiintoista laskupainoitteista lääketieteen kurssia. Plussaa myös oli, että heillä oli tarjota 5 simuloitua koetta. Koehan sitten meidät kaikki totaalisesti yllätti, joten laskemisista ja kokeista ei juur ollut hyötyä. Toki simuloitujen kokeiden ansiosta sain ehkä pidettyä pääni hieman kylmempänä kuin ensimmäisessä haussa? Who knows.. Kamalaa se joka kerta oli..

Pulla ei välillä ollut samaa mieltä mun opiskeluista.. :)
Sanoisin, että ensimmäinen hakukerta oli tuplasti rankempi työmääräisesti ja toinen hakukerta oli rankempi henkisesti. Toisella kerralla oli helpompaa, kun pystyi jo vähän vaan kertailemaan ja oppimaan toki paljon uutta. Ensimmäisenä hakukertana valmennuskurssini oli aina iltaisin, joten suunnistin arkipäivisin 9 aikaa Töölön kirjastoon ja jatkoin siitä 4-5 aikaa valmennuskurssille. Joten päivät olivat todella pitkiä. Luin 5-6 päivää viikosta ja pidin kyllä vapaa päiviä, niiden avulla pysyin järjissäni. Tiedän monta ihmistä, jotka karsivat vapaapäivistä. Mielestäni se on tyhmää.. Stressi vei multa aika paljon voimia ja yöunia.

Yritin sitten toisella kerralla ottaa vähän rennommin. Valmennuskurssi alkoi jo marraskuussa, mutta oli vain kerran viikossa ja piti yksin tehdä suurin osa työstä, joka oli kurssien kertaus ennen helmikuuta. Helmikuussa alkoi "abi-kurssi", jossa käytiin intensiivisesti koko oppimäärä ennen kirjoituksia. Kirjotusten jälkeen alkoi lopun rutistus, jonka aikana oli nämä 5 simuloitua kaiken muun lisäksi. Kurssi oli kivasti päiväsaikaan, joka sopi paremmin itselleni. Olen paljon virkeämpi aamusta. Paljon vähemmän aikaa tuli vietettyä kirjastossa, koska olin päättänyt, että en lue 8 tuntia enempää päivässä. Tein myöskin 5 päivää viikossa, joskus myös viikonloppuisin, mutta viikonloput oli aika pitkälle vapaita.

Nyt kyllä tuli ihan tiltti päähän, siinä nyt alkuun.. :) Mitäs muuta haluatte kuulla?!

P.s. Indy on ihan valeraskaana.. Ei oo helppoo!! :D