Talvi-iloja.

Onnea on jää merenpinnalla, joka laajentaa meidän lenkkeilymahdollisuuksia äärettömiin.

Tollanen hönö ilme tulee paimentimen nassuun, kun siltä alkaa kyselemään asioita :)

Kiljukaula halusi parvekkeelle, -18c pakkaseen. Hetken se siellä viihtyi ja Pulla on oppinut noutamisen jalon taidon?! tai sitten vaan luulen niin. Heittelin hiirtä ulos parvekkeen ikkunasta ja hiiri palautettiin nätisti aika lähelle minua! Olin ihan hölmistynyt, mutta jatkoin nakkelua ja pullero toi hiirtä aikansa. Jännä kisu, yllättää mut vieläkin näin 5 vuoden jälkeen.

Käytiin eilen valloittamassa jäätiköitä, onneksi ei tuullut juuri ollenkaan, joten säästyttiin suuremmilta paleltumisilta. Hieman joutui kyllä olla skarppina, kun noita pilkkisetiä on jäällä paljon ja ne jättävät perskeleet kaikki kalan perkeet linnuille. Se tietää onnea pienelle ahmatille.

Huomenna on tiedossa taas tokoilua. Tavoitteena olisi nyt hinkkailla käännöksiä, jotta tekisin ne oikein ja saataisiin niihin pysyvää varmuutta. Varsinkin jännityksen alla meidän käännökset on aika.. karseita :) Porskilta tuli kisakirjekin, ALO:ssa 16. koirakkoa ja meidän arvioitu aloitus aika on n. 13.30.

Nothing special.

Tänään käytiin pitkästä aikaa Indyn kanssa Annan hoidossa All Fur Dogzilla, Anna hoitaa manuaaliterapialla koiria ja kyllä hän on taitava :) Indy oli taas melkoisen jumissa, rangassa ei ollut juur liikettä. Jumit kuitenkin aukesi hyvin ja mennään uuelleen n. 3 viikon päästä.

Eilen oltiin reenailemassa taas, kentällä tällä kertaa. Auttelin aluksi treenikaveria pk-hypyn kanssa, jonka jälkeen otettin Induliinun kanssa pätkiä seuraamista. Eilen en tainnut naksutella kertaakaan Indylle, se oli heti niin innoissaan ja teki nätisti, etten nähnyt tarpeelliseksi. Pitää kuitenkin ensi kerralla taas naksutella, huomasin heti eron. Naksuttelulla alussa saadaan aikaiseksi parempi kontakti, ei tule niin paljon katkoja ja pysyy koira skarpimpana. Palkkasin myös epäsäännöllisemmin ja vähemmän ja eilen lähinnä lelupalkkaa. Otin paljon käännöksiä ja yritin saada oikealle käännöksiä tiiviimmiksi. Pohja kentällä kuitenkin on aika mylpyräinen, niin tuntui, että koko ajan vaan kompasteltiin, jos ei kävelty suoraan :P Otetaan tätä uusiksi sunnuntaina..

Kävin eilen shoppaamassa punaiset ruutunauhat ja vaikka ollaan muutamia kertoja ruutua jo otettu syksyllä, aloitettiin nyt alusta ruudun opettelu pelkällä lelupalkalla. Otettiin siitä muutamia toistoja ja taisi se koira jotain siitä tajuta, ehkä? ;)

Ruudun jälkeen neiti sai vähän rällätellä ja toimittiin myös ärsykekoirana räyhäsakulle, jonka räyhäämistä koitetaan saada loppumaan. Indy sai paljon lihapullaa ja eipä juuri välittänyt räyhääjästä ensimmäisen ohituksen jälkeen.

Ilmosin meidät 26.1. Porvooseen tokokokeeseen, sitä sit voi alkaa jo kohta jännittelemään;) tiedossa myös helmikuun alussa Tahkolle meno ja 3.2. Tokopäivä Kuopiossa :)

Tavoitteena 10

Tänään oltiin Nurmiksella taas treenaamassa porukalla, meitä oli paikalla 5 ihmistä treenaamassa tänään. Auttelin apparina treenikavereita ja ihaninta on muiden kanssa treenatessa, että joka päivä oppii jotain uutta koiran kouluttamisesta. Kuunnella muita, kysellä ja katsella heidän tapojaan kouluttaa omia koiriaan. Kaikilta oppii uutta ja näkee muita tapoja tehdä asioita. Niitä pystyy sitten soveltamaan myöhemmin koulutuksessa. Ihanaa ihanaa ihanaa!!



Yksinäni otin seuraamista ja huh huh, mistä me ollaan tämmönen into saatu?!?! Neiti oli ihan supper :) Alussa oli tosin niin innoissaan, että alkoi vuotamaan ääntä. Odotin kuitenkin hiljaisia parin askeleen suorituksia, joissa oli hiljaa ja näistä vasta palkka. Homma jatkui tämän jälkeen erittäin hienosti ja Indy oli hiljaa. Nyt kun muisti vaan itse keskittyä tekemään käännökset rauhassa ja selkeästi, niin ei niissäkään ollut juur ongelmaa. Oikealle käännös vaatii edelleen eniten treeniä, siinä Indy aukeaa todella herkästi. Tiedän, että tämäkin johtuu lähinnä omasta tavastani kääntyä, pitäisi tehdä rauhallisemmin ja terävämmin käännös. Peilillinen halli olisi kätevä!

Hyppyä otettiin ihan muutaman kerran targetingin kanssa. Taidettiin tehdä 3 toistoa vai 4? Kaksi targetilla ja nakilla, joista suoraan vapautus seisomisesta niin, että heitin nakin esteen yli koiran taakse. Yksi ilman targettia, muuten kokeenomaisesti, mutta vapautus taas nakilla koiran taakse. Tämä alkaa olla nyt aika varma liike, varsinkin seisomisen osalta. Top-käsky on iskostunut erittäin hyvin pienen paimenen päähän.



Ollaan alettu harjoittelemaan AVO:n luoksetulon pysäytystä yksinkertaisesti niin, että kutsunut koiraa luokse, heilauttanut käsimerkin oikealla kädellä ja samantien palkka on lentänyt koiran (minun vasemmasta) vasemmalle taakse. Tämän paimennin hiffasi ihan supernopeasti ja pääsimmekin tästä ongelmaan ennakointi. Nyt kun otin luoksetuloa, niin neiti päätti nousta ja jäädä odottelemaan mun käsimerkkiä ja namia. Meidän pitääkin harjoitella vähän vauhtiluoksetuloa ja taidan odotella luokkavaihtoa AVOon ennen lisätreenejä. Katsotaan nyt malttaako!



Keskusteltiin myös noutojen opetuksen aloittamisesta ja ruudun opettamisesta. Nyt pitäisi vaan päättää opetanko Indyn pallopalkalle vai ruokapalkalle ruutuun, tällä hetkellä pallopalkka kuulostaa paremmalta, koska tiedän tuon possunenän herkästi jäävän etsimään namuja. Pitääkin siis ostaa juutikapula ja ruutukamat.. ;)

Treenin jälkeen käytiin kipittelemässä mieheni ja koiran kanssa semmonen 7 kilsan lenkki.. Kyllä otti koville, vihaan juoksemista, mutta pakko se on vähän liikkua. Huomenna sitten uudestaan treeneihin! Toivottavasti pakkanen ei paukkuisi..

Remmikäytös

Meillä on pienoinen dilemma(ylläri, koska ei olisi ;) ) nimeltä vetäminen. Olen onnistuneesti saanut kitkettyä Indyltä vetämisen aikoinaan, kun etujalka leikattiin ensimmäisen kerran. Kun Indy oli tarpeeksi hyvässä kunnossa, lenkkeilimme sen jälkeen lähinnä vapaana, silloin kun vielä Nummelassa asuimme mehtässä. Toisen leikkauksen jälkeen tuli uusi remmirupeama, silloin taas muisteltiin vähän vanhoja juttuja ja pian jo muutimmekin Laruun mieheni luokse. No problemos, ei se kauheasti vedä.

Mutta nyt olen lepsuillut, olen jopa käyttänyt meidän vanhan pikkukoiran flexiä, koska en kestä katsella, kun koirani peitsaa ja tiedän sen aiheuttavan vielä lisää ongelmia selkään. Toisessa vaakakupissa kuitenkin painaa innokkaan koiran sekoilu ja oma sekä koiran vaara liukastua ja loukata itsensä vetämisen takia, vetämisestä johtuvat niskaongelmat.

Meillä on ollut lisäksi ongelmaa hajumaailman kanssa. Olen yleisesti ajatellut, että pissatuslenkeillä saa haistella mielensä mukaan, kunhan ei jäädä hajuille asumaan. Nyt kuitenkin hajut vie koiraa myös vapaana ja treeneissä nenä iskeytyy maahan tekemisen loputtua. Kuten mulle treeneissäkin sanottiin, pitää ottaa koiraa vähän paremmin haltuun, sen pitää kuunnella mun sanaa, kun kehotan sitä jatkamaan matkaa kanssani. Ennen näillä asioilla ei ollut niin väliä, asuttiin metsässä ja koira oli vapaana, jolloin kykenin jättämään koiran jälkeeni ja katoamaan. Kyllä neitiin tuli vauhtia, kun huomasi jääneensä yksin. Kaupungissa tämä ei ole mahdollista, joten joko saan kiskoa koiran pois hajulta tai hyvällä tuurilla se käskystä jatkaa matkaa. Tai sitten olen lepsuillut, koska nyt kun olen vaatinut enemmän olemaan koiraa kuulolla, vaatinut sen lopettamaan toiminnan. Tähän väliin pitäisi varmaan kirjoittaa, mitäs olen taas epäjohdonmukainen.. niin.

Kuva viime vuoden vaiheesta, on se kiva, kun koira palkkautuu helposti.. ;) Tosin nahkaremmi alkaa näyttää aika.. tapetulta :)

Eilen käveltiin pidempi tunnin lenkki, josta suurin osa hihnassa. Vaadin Indyä olemaan koko lenkin vetämättä ja pysymään lähelläni. Haistella sai ainoastaan alkulenkistä, pissan ajan ja sitten mentiinkin aika joitain pätkiä, että vasta luvalla sai haistella. Tätä jatkui siihen asti, että päästiin mettään, jossa Indy pääsi juoksentelemaan. Oli se ihan kiva ottaa koira takas kiinni, kun sen nätisti loppumatkan vaan muutamalla huomautuksella käveli aika nätisti, vai pari kertaa taisi sekoilla vetämään ;) Jotain jäi siis päähän, vai oliko se tolkuton riehuminen?

Nyt lukemaan, palailen asiaan sunnuntaina tai maanantaina. Mennään sunnuntaina visiolle treenailemaan ja maanantaina käydään kentällä, jos ei ole liian kylmä.

Voittajafiilis!

Niin se vaan on, että elämä välillä yllättää. HiHan tokokokeessa oltiin eilen, tuomarina Harri Laisi, tuloksena ALO1 183,5p ja sijoituttiin 2. yhdeksästä koirakosta! Pakko olla ylpeä sekä itsestä että koirasta. Hieman harmittaa, kun meillä meni luoksepäästävyys ja paikkamakuu 8, mölleissä nämä liikkeet on ollut 10 arvoisia(ja tiedän koiran pystyvän näihin 10 arvoisesti). Olihan sitten pakko laskeskella, että oltais saatu noilla kympeillä 191,5p.. pirskatti!! :D Ens kokeessa sitten ;)

Pisteet jakautuivat eilen näin:
Luoksepäästävyys 8

Paikkamakuu: 8

Seuraaminen taluttimella: 9

Seuraaminen ilman: 9

Maahanmeno: 10

Luoksetulo: 10
Seisominen: 10

Este: 9

Kokonaisvaikutus: 9,5

Keksin hengittää ja hymyillä viimein..

Kamalinta koko päivässä oli oma jännitys, joka ei vaan meinannut millään antaa periksi. Olin kuitenkin paljon rauhallisempi kuin ennen syksyistä BH-koetta, jossa Indy peilasi tunnetilaani menevällä aivan passiiviseksi. Tänään koira oli kuitenkin oma itsensä, toisaalta peilasi mun jännitystä tällä kertaa riekkumalla ja kitisemällä hieman liikaakin.

Indyn perusfiilis: "HALUUN MOIKKAA NÄIT KAIKKIIIII!! <3 br="br">

Videollekin sain kokeen, ja olisin toivonut saaneeni Indyn enemmän vireeseen. Mielestäni kuitenkin Indy kesti palkkaamattomuuden hyvin ja jopa palkkautui mun kehuista ja hihkuista, tämä on hienoa!Tuomari kommentoi pitäneensä meidän tekemisestä, hieman kommentoi seuraamisissa tapahtuneeseen pieneen ajoittaiseen irtoamiseen paikasta ja muutamiin löysiin käännöksiin. Muuten ei juur tullut kommenttia. Tuomarihan Indyä alkoi jännittämään ennen luoksepäästävyyttä ja haukkuikin aikalailla, sain onneksi jossain vaiheessa sen hiljaiseksi. Tuomari kun tuli sitten tekemään luoksepäästävyyden, päätti indy riehakkaasti pomppien ottaa epäilyttäneen tuomarin vastaan. Hyvä ettei pusuja saanut..

Paikkamakuussa Indy oli kans ihan ulapalla ja tarvitsi kaksi maahan käskyä, ennen kun neiti suostui tippumaan alas..

Kolmen kärki ALO!

 Ennen koetta mulle iski päänsärky, joka jatkui iltaan asti saaden kaverikseen kuumeisen ja pahan olon.. Olin muutenkin aivan hajalla, Indykin näytti melkoisen väsyneeltä. Nyt taas tietää mitä treenata!

Kokeeseen valmistautumista.

Tänään on otettu chillisti, Indyllä on ollut tylsä päivä. Tänään ei ole temppuilti ja on lenkkeilty vaan vähän. Kohta mennään hengailemaan tuuliseen Keilaniemeen, harjottelemaan kameran käyttöä, jos siellä saisi muutamat hienot HDR-kuvat.



Parin päivän tylsäily alkaa näkyä sekoiluna, kissan ja ihmisen hulluna kiusailuna. Tänään käydään vaan remmilenkeillä, pääsi tuo höyrypää vähän juoksemaan. Nyt on koiran massu täynnä ruokaa ja itse aion yrittää chillata, saada ajatukset pois kokeesta ja räplätä kameraa sitäkin enemmän. Toimisikohan kisajännityksen lieventäjän, jos menisi kuvaamaan ylempiä luokkia.. Who knows..



Koe alkaa huomenna 9:00 EVL:llä ja jatkuu siitä VOI, AVO, ALO järjestyksessä. Meidän luokan pitäisi alkaa n. 13:10.. Jänskää :) ALOssa on tällä kertaa 10 koirakkoa. huijui.

Purnauskis!

Bums says hi and I'm trying to learn how to use my new Canon! Palataan astioille sunnuntaina kokeen jälkeen.. Jännitys kasvaa!