sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Mikä siinä on niin vaikeaa?

Se, joka haluaa liikuttaa maailmaa, liikuttakoon ensin itseään -Sokrates-

Oppitunti nro. 1 : jos käännökset on hankalia seuraamisessa, OPETTELE kävelemään. Tahdita kävely käännöksissä saman tempoiseksi kuin suoralla kävely. Älä pysähdy tai kiirehdi käännöksiä.

Menipä sitten erittäin hyvin seuruut! Koira teki nättiä tokoseuruuta, käännökset meni paljon paremmin heti, kun keskittyi kävelemisen tahtiin. Nyt pitäisi saada vain täyskäännöstä tiiviimmäksi ja kontaktia pysyvämmäksi. Kuten aina kaikille itsekin räpätän, ei saisi ottaa liian pitkää pätkää.. Sama pätee itselle.. ;)

Nopea tauko, koira autoon.

Otettiin paikkamakuu häiriöllä, M seuruutti omaa koiraansa Indyn ja Ainon välissä, ja kaikki meni hyvin, kunnes M otti Iralla luoksetulon, Indyhän siitä sitten pomppasi pystyyn. Ei muuta kuin korjaamaan takaisin koira rauhallisesti ja uusiksi. Toisella kerralla neiti pysyi paikoillaan ja käytiin vapauttamassa koirat seuruun kautta :)

Otettiin paikkamakuun jälkeen luoksepäästävyys, sitä pitää vähän treenata, ettei ens kokeessa tuomari saisi päälleen pomppivaa paimenninta. Aikalailla sai käskeä, että istui. Istui kuitenkin.. Taidan pyytää seuraavan viikon ajan jokaista tuttua ja tuntematonta kopeloimaan Indyä. Otin seuraamisesta seisomisen ja palatessani koiran luokse, päätti neiti sitten liikkua. Ei muuta kuin höpöti höpöt ja liike alusta. Toisella yrittämisellä seisoi oikein nätisti ja paikoillaan, josta bileet. Otettiin perään maahanmeno, jossa ei valittamista. Bileteltiin hetki patukan kanssa ja vein koiran uudelleen autoon.

M näytti minulle vielä, että miten lähden etenemään kaukojen ja noudon opettamisen kanssa. Nyt on taas vähän tavoittellisempaa, nyt kun ALO:n liikkeet on mielestäni hallussa, niin ei niitäkään vaan jaksa hinkata ja hinkata. Kivaa saada uutta haastetta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti