Menin ja ostin metallikapulan. Meinasi tulla ahdinko, kun ei paimennin sitä suuhunsa halunnut ottaa sit niin millään. Ensin otin nostoja ja pitoja juuttikapulalla, josta koitin lennosta vaihtaa metallin nostoon. No eihän se mennyt ihan niin, metalli pystyi nuolla, hakata etutassuilla ja ulista. Sitä ei voi ottaa suuhun. Masennuin ja laitoin kapulat laatikkoon.
Onneksi internetin ihmeellinen maailma on olemassa, kaikenmaailman konsteja ihmiset käyttävät. Valelevat kapulaa herkuilla, laittavat erilaisia teippejä tms. ympärille, opettavat nostamaan muita metalliesineitä. Kahden euron kolikon nosto kuulosti hauskalta, joten päätin laittaa paimenen testiin ja katsoa nouseeko kolikko ilman yläetuhampaita. Kolikko nousi pienen kannustamisen avulla ja kunnolla nousikin, tätä toistelin muutamia kertoja(panoksena tietty iltaruoka nappula kerrallaan, ha!) ja lennosta tökkäsin kolikon sijaan metallin maahan. Naksua en jaksanut käyttää, oon siinä niin huono ajoittamaan naksun, joten tyydyin kehumaan ja tsemppaaman Indyä. Neiti sitten yritti ja siitä bileet alkoi pelkästä kapulan suuhunotosta, en odottanut edes, että kapula olisi noussut maasta. Seuraavalla toistolla vaadin jo vähän nostoa ja kolmannella sain kapulan jo käteen!! Ai himpetti, että on hieno koira. Tänään aamulla ja päivällä nosteltiin taas metallikapulaa, vähän se hampaissa kilisee, mutta eiköhän se tosta helpota, kun tottuu metallin makuun ;)
Ja edelleen mie haaveilen pienestä Pirkko-Liisasta.. sydän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti