Onnea The Hoosiers!!

Niin ne vuodet vaan vierii ja eilen täytti tämä kööri 3 vuotta!!

Äsken käytiin lenkillä ja samalla tottisteltiin hiukkasen. En ole jaksanut treenata varmaan sitten bywater tokopäivien, mutta tauko tehnyt näköjään hyvää!!

Otin ihan perushommia urheilukentän parkkiksella. Seuraaminen oli kivan vietikästä, kontakti pysyi hyvin(vau!!), mutta perusasento tuntuu olevan jotenkin hönö =/ pitää sitä nakilla korjailla, miten se nyt on mennytkään tommoiseksi huonoksi. Indy istuu takapuoli mun vasemman jalan taakse, tai sitten se persus jää liian oikealle. Joka tapauksessa jää vinoon nyt tosi herkästi. Käännöksetkin oli ok, kun muistin rytmittää oman kävelytahdin.

Vahvistin seisomista muutamin toiston ja otin heti perään jäävänä seuraamisesta seisomisen. Se meni ihan nappiin! En ottanut sitä enempää, joten ajattelin kokeilla seuraamisesta maahanmenoa, johon tuntui pinttyneen ennakoiminen. Pyh pah, mitään ongelmaa ei ollut edes seuraamisosiossa ja maahan meni hyvin, hitaanpuoleisesti, mutta tarpeeksi hyvä.

Luoksetulon stoppia otin sitten lenkkipolulla, jossa oli puita kierrätettävänä. En oikein tiedä, miten mun pitäisi tästä lähteä jatkamaan tätä, odottelen, että saan kokeneemmilta neuvoja.

Kaukot on nyt mitä on, menee ihan ok, jos palkkaan namilla. Lenkillä koitin ottaa, lelu takapalkkana, mutta ilmeisesti oli niin kierroksilla, että alkoi mennä paikoillaan maatessa kieroon eikä millään osannutkaan nousta ylös.. :P Jatkamme tässä sitten namipalkkaa, takapalkka on myös paha, aina menee ihan vänkyrään koko koira..

Sometimes you have to rest.

Kesältä 2012

Meillä on otettu nyt muutaman päivän ajan rennosti, käytiin torstaina Annan hoidossa taas.  Indyn lihakset oli paljon vetreämmät kuin 4 viikkoa sitten, jolloin koko kroppa tuntui menneen lukkoon. Lantio ei ollut vino(jes!!) ja ranka oli lukoton. Mitä nyt pientä jumia siellä täällä, mutta ollaanhan me aika paljon harrastettu hankijumppaa ja Tahkolla tuli pariin otteeseen hiihdettyä Indy mukana juosten.

Annan hoidon jälkeen pitää aina muutama päivä ottaa hissuksiin, eli tänään vielä pakkolevätään ja huomenna saa taas jatkaa normielämää =) Pakkolepo näkyi eilen lenkillä, Indy kävi ihan kierroksilla ja se olisi halunnut vaan juosta täysiä. Flexiä käytän tällaisina päivinä, kun haluan hallita(ts. estää..) koiran sinkoilut joka paikkana. No eiköhän sitten energiaa pitänyt purata flexin naruun, taisteltiin sitten vähän. Olen mie fiksu, kun palkkaan remmillä koiraa lenkeillä, kun muuta usein ei ole mukana.. :D Onneksi sentään sen verran kuuliainen koira, että suostuu melkein luopumaan leikeistä remmillä. Kyllä se suostuu, kun tarpeeksi jämptisti komentaa.

Mieheni lähtee poikien kanssa viikonlopun viettoon mökille, joten me jäädään kolmistaan eläinten kanssa kotio. Tiedossa tänään lisää opiskelua, vien ehkä serkkulapset Hoploppiin ja illalla vähän tyttöjen iltaa ystävän kanssa.

Success!

Menin ja ostin metallikapulan. Meinasi tulla ahdinko, kun ei paimennin sitä suuhunsa halunnut ottaa sit niin millään. Ensin otin nostoja ja pitoja juuttikapulalla, josta koitin lennosta vaihtaa metallin nostoon. No eihän se mennyt ihan niin, metalli pystyi nuolla, hakata etutassuilla ja ulista. Sitä ei voi ottaa suuhun. Masennuin ja laitoin kapulat laatikkoon.

Onneksi internetin ihmeellinen maailma on olemassa, kaikenmaailman konsteja ihmiset käyttävät. Valelevat kapulaa herkuilla, laittavat erilaisia teippejä tms. ympärille, opettavat nostamaan muita metalliesineitä. Kahden euron kolikon nosto kuulosti hauskalta, joten päätin laittaa paimenen testiin ja katsoa nouseeko kolikko ilman yläetuhampaita. Kolikko nousi pienen kannustamisen avulla ja kunnolla nousikin, tätä toistelin muutamia kertoja(panoksena tietty iltaruoka nappula kerrallaan, ha!) ja lennosta tökkäsin kolikon sijaan metallin maahan. Naksua en jaksanut käyttää, oon siinä niin huono ajoittamaan naksun, joten tyydyin kehumaan ja tsemppaaman Indyä. Neiti sitten yritti ja siitä bileet alkoi pelkästä kapulan suuhunotosta, en odottanut edes, että kapula olisi noussut maasta. Seuraavalla toistolla vaadin jo vähän nostoa ja kolmannella sain kapulan jo käteen!! Ai himpetti, että on hieno koira. Tänään aamulla ja päivällä nosteltiin taas metallikapulaa, vähän se hampaissa kilisee, mutta eiköhän se tosta helpota, kun tottuu metallin makuun ;)

Ja edelleen mie haaveilen pienestä Pirkko-Liisasta.. sydän!

Yhä ylös yrittää...

Meillä oli oikein mukava pidennetty viikonloppu Pohjois-Savossa. Torstaina illalla pakattiin mieheni kanssa auto kissoin ja koirin ja hurautettiin vanhempieni luokse Nummelaan. Kävin hiihtämässä ensimmäistä kertaa sitten yläaste aikojen, mutta onhan tuo kuin pyörällä ajaminen, muistuu nopeasti takaisin mieleen. Itsehän en pertsaa harrasta, vaan suhin luisteluhiihtoa menemään. Mieheni taas ei ole suksien päällä ollut koskaan varmaan ennen vapaaehtoisesti, hänelle luisteluhiihto olikin hieman hankalaa. Pulla jäi hoitoon vanhemmilleni, kun me suuntasimme auton keulan kohti Tahkoa. Indy ei oikein aluksi osannut rauhoittua, olimme matkassa nimittäin miehen isän autolla, jossa olikin yhtäkkiä vapaus koiralla koko takakontin käyttöön.. =)

 Tahkolla kävimme kokeilemassa uudelleen hiihtoa mieheni kanssa, hänelle hiihto oli vielä melkoista tasapainoittelua ja jätin koiran suosiolla mökille. Lenkin heitettyämme otin Indyn vapaana juoksemaan laduille, kun muita ihmisiä ei ollut, yksi setä taisi vastaan tulla. Aikamoista oli, kun koiralla oli yksi vaihde silmässä ja se oli sitten täysiiiiii.. En enää yhtään ihmettele, jos Indy on vähän jumissa, se ei tunne käsitettä, mennään hissuksiin. Oli pakko pienen 4 kilsan hiihdon jälkeen kävelyttää koiraa pitkän aikaa käskyn alla, että sain sen vähän jäähdyteltyä ennen sisälle menoa.

Lauantaina käytiin miehen kanssa sivakoimassa kahdestaan 11 kilometrin lenkki, jolloin oivalsi miehenikin jutun juonen ja luistelu alkoi sujua oikein hienosti. Takaisintulo matkalla oli ihan hirmuinen vastatuuli ja allekirjoittaneelta loppuikin sitten kunto ihan kesken, oli melko rämpimistä loppumatka. Ennen hiihtoreissua juoksutimme koiraa jäällä palloa heitellen ja mieheni yritti hieman ottaa kuvia, valoa oli heikosti ja koiran kuvaaminen on meille molemmille vielä haaste. Pitäisi ottaa paljon enemmän kuvia..

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Bywaterilaisten tokopäivä Kuopiossa. Mukana meitä oli 7 kasvatinomistajaa, Tuire ja ohjaajamme Anne. Tuire toi mukanaan kolme pientä aussietyttöä, ne olikin sitten niin ihania, että mie meinasin kokonaan unohtaa treenata.. :) Siellä on muutama hieno harrastuskoiran alku vielä kotia vailla, Indy on tosiaan näiden pentujen täti!

Otin omat treenit 2x15min ja ensimmäisellä puoliskolla otin kokeenomaisesti seuruut ja seisomaan jäävän. Itse en ollut kauhean tyytyväinen, oli melkoista haahuilua hihnassa seuraaminen, taluttimetta seuraamisessa vähän skarppasi, mutta sekään ei ollut kamalan hyvää. Uusi halli, paljon hälinää ja koiria hallissa, eikä meillä pysynyt pakka kasassa. Itse olin ihan ulapalla, niin miksipä ei olisi koira ollut.

Jäävä oli aika kauhia, ennakoi himmaillen ja meni maahan ennen käskyä, käskin uudelleen seuraamaan ja sitten pysähtyi seisomaan nätisti. Takaisin tullessa ihan hieman ennakoi perusasentoon. Anne kysyikin, että tehdäänkö ollenkaan hihnassa seuraamista, ja eihän me tehdä. Pitäisi varmaan tehdä sitä enemmän, silläkin voisi pelastaa kokeen, jos tulee uusia nollia.. :P

Käytiin Marin kanssa ottamassa Indylle pihalla vähän vauhtinoutoa ja Indy oli taitava!! Jatkettiin noutoharkkoja toisella puoliskolla, otettiin pitoja ja iskuja. Eiköhän tosta saada tuo nouto pikkuhiljaa rakennettua, kotiläksyksi sain paljon lisää pitoharjoituksia ja nopeampaa etenemistä, pitäisi kuulemma metallikapulakin hankkia. :D

Lopuksi otettiin ryhmäpaikkamakuu, muut piiloon mennen, minä näkyville jääden. Indy oli tosi reipas, ei yhtään haistellut, oli tosi nätisti paikoillaan ja kesti, vaikka Anne pujotteli koirien välistä. Jouduin antamaan kaksoiskäskyn perusasentoon nostaessa, on se nyt kumma, välillä singahtelee itsekseen ja välillä ei sit haluu nousta niin millään.. Otettiin EVL-paikkamakuu heti perään, se olikin ihan uutta ja Indy oli tosi taitava! Anne huuteli eri käskyjä ja Indy kuunteli minua tosi hienosti!! Taitotyttö :)

Maanantaina paluumatkalla vein miehenikin katsomaan pentuja Tuirelle, melkoisia pakkauksia, haukkuivat täti-Indyn ihan lyttyyn, Indy oli ihan hoomoilasena siellä.. :) Mutta pitkä pinna Indyllä oli, vaikka vähän koirapaljous sitä tuntui stressaavaan. aiai, ei ollut hyvä idea käydä peenuja kattomassa, nyt pyörii vaan toisen koiran hankita mielessä.. Ehkä sitten pääsykokeiden jälkeen :)

Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Lauantain kokeessa ei mennyt ihan putkeen ja meillä jäi 0,5p 1-tuloksesta. No mutta uutta koetta putkeen! ;) Harmittavan vähän on helmikuussa kokeita, ainakin täällä lähellä..

mutta pointsit meni näin tällä kertaa, tuomarina Pernilla Tallberg
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 8,5
Seuraaminen taluttimessa 9
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno 8,5
Luoksetulo 10
Seisominen 0
Hyppy 9
Kokonaisvaikutelma 9

Pisteet 159,5 ja ALO2



Näin meni tällä kertaa, aluksi harmitti vietävästi, mutta onneksi se on jo laantunut näin maanantaihin mennessä. 
Luoksepäästävyydestä olen niin ylpeä, pysyi perusasennossa nätisti, vain vähän haistellen tuomaria. Paikkamakuun mogasin itse, en varmistanut, että oliko Indy suorassa perusasennossa, joten meni ihan vinoon makaamaan. Tästä -0,5p. Neiti makasi kuitenkin todella nätisti, ei yhtään haistellut mattoa! Takaisin palatessa pomppasi perusasentoon liikkurin huutaessa "käsky".. tästä sitten se -1p.. Pirskatti! :D Hyvin on ehdollistunut koira.. Mun ei tarvii ollenskaan käskeä enää.

Eilen katsottiin video treenikavereiden kanssa ja ihmeteltiin tota nollaamista ja miun koutsi totesi, että Indy selkeesti hämmenty seisomisessa, koska aluksi pysähtyi, mutta valui siitä maahan. Epäilyksenä kaukokäskyjen opettelun aloitus. Taluttimetta seuraamisessa myös oli huono vire, kun en siinä osannut sitä tarpeeksi viritellä. Menin ihan sekaisin, kun tämän kertainen tuomari kommentoi aina liikkeen jälkeen ja noh.. pakka hajosi.

Eilen otin ihan pikkupätkää seuraamista, nyt oli kuitenkin vähän ongelmana, että indy alkoi vuotamaan?! eähä.. Pitääpi siis olla treeneissä vähän vähemmän nostattamatta koiraa. Treenattiin myös tätä meidän ennakointiongelmaa, koutsi huuteli käskyä ja Indy pomppi tasasesti ylös perusasentoon makaamasta. No ei kun sitä sitten korjaamaan. Onneksi ei vaatinut kuin ihan muutaman toiston ja neiti lopulta kuunteli vain minua. Tämä onkin asia mitä pitää muistaa treenata säännöllisesti.
Toinen ongelma, mistä sain huomautusta oli, että paineistan koiran makaamaan vinoon kropallani todella herkästi, kun käsken sen maahan perusasennosta.

Kaukokäskyjä treenattiin muutamien toistojen verran ja niissä pitää muistaa ottaa hiiitaaastii ja raaauhaalliiseeestiii.. Muuten paimentimen pylly pyörii.

Tiedossa on myös melko kiireinen maaliskuu, joka viikonlopulle on menoa. Ilmoittauduin koulutusohjaaja 1 ja koetoimitsija 1, joten kaikkea mielenkiintoista juttua riittää. Mieheni tosin noottasi jo, että millos ajattelin lukea pääsykokeisiin. Eiköhän tämä ole ihan hyvä vastapaino lukemiselle, vähän pääsen muutakin ajattelemaan kuin mitä toiminnallisia proteiineja solukalvolla on tai mikä katodireaktio elektrolyysissä tapahtuu..

Indy aloitti myös nyt sitten karvanlähdön, "ihanaa". Karvatuppoja tippuu ja karvaa on joka paikassa.. Välillä toivon, että olisin hommannut sen villakoiran!

Treenimöllit viime torstailta.

Videosaastetta. =)

Viideo in juutuub

Mikä siinä on niin vaikeaa?

Se, joka haluaa liikuttaa maailmaa, liikuttakoon ensin itseään -Sokrates-

Oppitunti nro. 1 : jos käännökset on hankalia seuraamisessa, OPETTELE kävelemään. Tahdita kävely käännöksissä saman tempoiseksi kuin suoralla kävely. Älä pysähdy tai kiirehdi käännöksiä.

Menipä sitten erittäin hyvin seuruut! Koira teki nättiä tokoseuruuta, käännökset meni paljon paremmin heti, kun keskittyi kävelemisen tahtiin. Nyt pitäisi saada vain täyskäännöstä tiiviimmäksi ja kontaktia pysyvämmäksi. Kuten aina kaikille itsekin räpätän, ei saisi ottaa liian pitkää pätkää.. Sama pätee itselle.. ;)

Nopea tauko, koira autoon.

Otettiin paikkamakuu häiriöllä, M seuruutti omaa koiraansa Indyn ja Ainon välissä, ja kaikki meni hyvin, kunnes M otti Iralla luoksetulon, Indyhän siitä sitten pomppasi pystyyn. Ei muuta kuin korjaamaan takaisin koira rauhallisesti ja uusiksi. Toisella kerralla neiti pysyi paikoillaan ja käytiin vapauttamassa koirat seuruun kautta :)

Otettiin paikkamakuun jälkeen luoksepäästävyys, sitä pitää vähän treenata, ettei ens kokeessa tuomari saisi päälleen pomppivaa paimenninta. Aikalailla sai käskeä, että istui. Istui kuitenkin.. Taidan pyytää seuraavan viikon ajan jokaista tuttua ja tuntematonta kopeloimaan Indyä. Otin seuraamisesta seisomisen ja palatessani koiran luokse, päätti neiti sitten liikkua. Ei muuta kuin höpöti höpöt ja liike alusta. Toisella yrittämisellä seisoi oikein nätisti ja paikoillaan, josta bileet. Otettiin perään maahanmeno, jossa ei valittamista. Bileteltiin hetki patukan kanssa ja vein koiran uudelleen autoon.

M näytti minulle vielä, että miten lähden etenemään kaukojen ja noudon opettamisen kanssa. Nyt on taas vähän tavoittellisempaa, nyt kun ALO:n liikkeet on mielestäni hallussa, niin ei niitäkään vaan jaksa hinkata ja hinkata. Kivaa saada uutta haastetta!