otetaan pari päivää tällee.

Eilisen ulkoilun tuloksena nivelsiteiden venähdys ja loppuviikko sairaslomaa. Mulla on ollut jo monta päivää hirveästi asiaa, joista puolet on jo tietty unohtunut! :)

Näin hyvää ystävääni viime sunnuntaina, kun hän tuli käymään kotipuoleen Turkusesta. Meillä on aina tapana käydä juoksuttamassa koiria edes vähän aikaa ja näin teimme tapamme mukaan tälläkin kertaa. Ystäväni perheen uusin tulokas, suloinen pieni cairni Bessi teki tarpeensa ja minä kakkapoliisina heti tarkistamassa kakan laadun. Ilmoitin sitten, että kakassa on limaista kalvoa, että kannattaa seurata ettei ole suolessa tulehdusta. Samalla myös ilmeni, että olen hieman kahjo :) Olen aina tarkistanut, mitä sieltä koiran perästä tulee koostumukseltaan ja väriltään, ihan Indyn alkuajoista asti. En nyt ihan joka kerta puskaan ryömi kattomaan, että millaistas tänään, mutta jos tarpeeksi lähelle tekee/kyykkää nolosti jonkun kerrostalon nurmialueelle, niin noukkiessa sitä kasaa on hyvä tarkistaa millaista jöötiä sieltä koirasta tulee. Kakka kertoo kuitenkin paljon masun ja suolen toiminnasta. Seuraan myös nappulamerkin sulavuutta ja sopivuutta kakan koostumuksen avulla. Jos jöötit on pehmeitä ja suuria, menee merkki vaihtoon. Löytyykö muita kakkapoliiseja?

Kesämuisteloita

Tiistaina taas tokoiltiin, sade oli onneksi kuurottaista ja saatiin treenata kastumatta. Ja ai että. Oli oikein hyvänmielen treenit. Suunnitelma meni melkeinpä näin: nouto, este, ruutu ja seuraamista. Aloitin treenit naksuttimen kanssa kentän ulkopuolella tehden ns. valmistelevan treenin. Eli paljon naksua ja palkkaa, sillä saan Indyn hyvään vireeseen. Kentän laidalle pysähdyttiin perusasentoon ja vaadin nykyään jokaisen kentälle sisääntulon seuraten, jotta saadaan kokeita varten hyvä varma aloitus. Seuraaminen jatkui tästä hyvin ja vaihdoin palkan palloon. Ja seuraaminen oli oikeesti hyvää!! Tiivistä, vähän kontakti tippuili, mutta todella kivaa. (kunnes tosin katsoin illalla tämän) Seuraamisen jälkeen otin estehypyn ja tässä ollaan päästy yli ALOn seisomisesta ja istuutuu nyt nätisti käskystä esteen taakse. Vielä toivoisin vähän paikan olevan parempi, mutta en jaksa sitä hinkata enää, koska takaisin se sieltä aina pääsee.

Estehypyn jälkeen pyysin ohjaajaltani apua noudon kanssa, kun en vaan yhtään ole varma missä me mentiin sen kanssa. Ekana näytin miten oon treenannut, josta sitten sain palautteet, että koiralle kerrotaan(muutama perkele piti karjasta, mutta sitten pysyi tosi hyvin;) ), et se ei lähde sen kapulan perään ilman lupaa. Mä oon ollut ihan epätoivonen sen kapulan noston kanssa, kun tuntuu että se aina roiskasee sinne. Mutta nyt se olikin iha ok, koska vauhti kapulalle on vaan niin kova ja vaan kerran meni tassut edellä 6 yrityksestä, muuten iski oikein mallikkaasti!! Mä en oo vaan osannut katsoa eroa, koska iskiessäkin välillä rählii sen kapulan kanssa, kun vauhtia on vähän liikaa. Ruutukin otettiin, lähinnä etenemisvinkkien takia. Joudun ekalla toistolla pyytää vaan merkkaamaan kosketusalustan, koska seuraavalla toistolla nähtiin havaittu ongelma. Ongelmana on, että ei mene merkkaamaan alustaa, vaan jää ruudun etureunaan, jossa sitten ongelma on vaara maahanmenossa ruudusta ulostulo. Tätä sitten hinkkaillaan :) Ja pitää muistaa vaihtelevat etäisyydet!! Olen taas jumittunut siihen tiettyyn kohtaan, vaikka pitäis vaihdella etäisyyksiä. piruvie.

Nyt on taas hyvä tästä jatkaa, treeni-into kasvoi kyllä paljon. Pitäis kyllä nyt vaan ilmoittautua kokeeseen, jotta sais semmosen kunnon paniikkimotivaation. Pitäähän se AVO nyt korkata tän vuoden puolella! Nyt odotetaan, että tämä pirun koipi paranisi. Koulu alkaa 26. ja jännitys kasvaa! IIK! :)