You must rise after the fall.

Solun aineenvaihdunnan tentti on nyt takana. Pidetään peukkuja, että menee läpi! Odotin paljon vaikeampaa koetta, joten on aika luottavainen fiilis läpipääsystä. Nyt alkaa kuitenkin uusi urakka, sillä neurobiologian tentti häämöttää jo ensi viikon torstaina. Onneksi se on syyskauden viimeinen tentti.

Huomenna on tiedossa töitä eläinlääkäripäivillä. Eläinlääkäripäivät on jokavuotinen kolmipäiväinen tapahtuma, jonka järjestää Eläinlääkäriliitto. Päivillä on paljon erilaista ohjelmaa, luentoja ja perinteisesti yrityksiä esittelemässä itseään messujen tapaan. Eilen olimme jo ykkösten kanssa tekemässä osallistujille lahjakasseja, mutta huomenna ollaan ihan töissä töissä. Voin paljastaa, että pääsin yhdelle eläinlääkäriasemalle työhaastatteluun kesätyö paikasta. Voitte vaan kuvitella miten innoissani olen!!

Indy aloitti juoksut maanantaina. Vähän yllätti, koska olin laskenut juoksujen alkavaksi vasta tammikuussa. Indy astutetaan näistä juoksuista, joten hää lähtee rakkausreissulle Kuopioon lähiaikoina. Indy on ainakin vielä aika hyvin kuuloilla, vaikka ulkona ei muu hirveästi kiinnosta kuin hajut. Kuuntelee silti käskyjä, mikä on epätavallista. Yleensä Indy kadottaa korvansa juoksujen ajaksi.. :P

Takaisin tenttimateriaalin pariin, ciao!

Joululoman tarpeessa!

I so need a break!! Nyt on aivot solmussa ja pahasti. Solun aineenvaihdunta kurssin vika labra oli tänään, thank god. Labravastaava ei ole mun suosikkini, suorastaan raivostuttava opettaja. Tiesin, ettei kaikkea voi oppia(ainakaan tällä tahdilla..), mutta on tämä nyt vähän turhauttavaa. Luulet oppineesi esimerkiksi kuinka glykolyysi toimii, sen entsyymit ja säätelyyn vaikuttavat asiat. Seuraavan kerran aiheeseen palatessa on taas ihan pihalla ja mitään ei muista. pr#¤%="!!! So so frustrating. Tentti on tiistaina ja siitä alkaa uusi urakka neurobilsan tenttiä varten. Sitten voikin jo melkein hengähtää ja aloittaa joululoman.

Ihan huonosti ei kuitenkaan mene, vuoden kolme ensimmäistä tenttiä on kuitenkin läpäisty kohtuullisen hyvin arvosanoin! Ei siis saa vaipua masennukseen. Jokavuotista syysväsymystä vastaan olen taistellut vitamiinein ja menin ostamaan kirkasvalolampun, joka tälläkin hetkellä valaisee meidän keittiötä. Joko olen ihan höperö, mutta kirkasvalolamppu tuntuu auttavan! Olen ollut niinä päivinä paljon pirteämpi, kun olen lampun vieressä tönöttänyt aamuisin. Jaksan myös jatkaa opiskeluja kotona, kun lappu palaa vieressä.

Kännykkälaatua. Ugh!

Viikonloppuna pitäisi tietysti lukea tenttiin ahkerasti, mutta minäpä menen huomenna koetoimitsija 2-kurssille. Kurssin jälkeen suuntaammekin suoraan ystävän synttärijuhliin, joten sunnuntai ja maanantai pitää pyhittää lukemiselle.

Indypindylle kuuluu hyvää. Ollaan käyty nyt viikon välein hieronnassa ja laserissa, selkä on taas paremmassa kunnossa. Ostin BOT-loimen lisäksi nyt rannetuen, jolla yritettään parantaa jalan lihasten verenkiertoa. Katsotaan, onko siitä mitään hyötyä. :) Treenailtu ollaan tokoa, mutta mitään break throughta ei ole tapahtunut. Ensi tiistaina tehdään treeniporukan kanssa talven tavoitteet yhdessä. Palailen sen jälkeen taas linjoille.

Nyt pitää jatkaa taas tentin parissa. Hyvää viikonloppua kaikille. *sydän*

Aika.

Mistähän saisi vuorokauteen lisää tunteja ja energiaa?

Australialainen on ollut nyt levossa. Torstaina käytiin hoidossa, Indy sai vähän laseria ja hierontaa. Lannerangan alueella kuumuutta ja selvästi tulee reaktio, toinen jumi löytyi rintarangasta. Viikon päivät ollaan vaan raviliikunnalla, treenaillaan helppoja tokojuttuja ja ensi torstaina uudelleen hoitoon. Ensi viikolla laajennetaan lisäravinteita taas nivelvalmisteisiin ja kokeillaan ruusunmarjaa ystäväni ehdotuksesta. Tällä hetkellä Indy syö säännöllisesti kalaöljyä ja kuureittain valkosipulia, biotiinia, b- ja c-vitamiinia.

Olen alkanut opettamaan pää maassa makaamista Indylle ja ollaan jo hyvällä mallilla. Olen tehnyt jo noin minuutin mittaisia sarjoja, palkka tulee 1-7 sekunnin välein. Sarja tosin hieman venyy, koska Indy ei välittömästi palkan saatuaan laske päätä takaisin maahan vaan vähän ihmettelee. Tarkoitus on kuitenkin, että paikkamakuun asento on tästä lähin pää maassa. Itse paikkamakuun ottoihin tulee siis taukoa ja kisaaminen taas venyy. Olen myös aloittanut tunnarin opettamisen, joka on lähtenyt myös mallikkaasti käyntiin! Ehkä painan kisahaaveet unholaan ja treenaillaan nyt varmuutta asioihin ja katsotaan kisaamista sitten paremmalla ajalla.

Olen ihan hirmu kateellinen myös sisustusihmisille tällä hetkellä. Tykkäisin hirveästi sisustella myös kotona, mutta a. en osaa b. en löydä aikaa/rahaa sellaiseen. Ehkä mä joku päivä ryhdistäydyn näissä sisustusasioissa, mutta nyt jätettäköön asia sen osaaville.. :)

Koulussa sen kun tahti kiihtyy. Pää ei meinaa kyllä pysyä mukana ja tästä syystä aikaa ei tunnu riittävän mihinkään. Oikein harmittaa, että Galenos jäi pois pääsykoemateriaalina, siitä olisi ollut apua näihin kahteen tällä hetkellä pyörivään kurssiin. Kiva opetella näitä asioita ihan nollista, kun Galenos olisi antanut edes jonkinlaisen pohjan neurobiologiaan ja solun aineenvaihduntaan. Olenkin päättänyt, etten osallistu nyt mihinkään viikolla oleviin opiskelijabileisiin, vaan keskityn täysin kouluun ja koiraan. Kutosten poispotkijaisjuhlat, A-tarjous, on tosin poikkeus, koska ykköset nämä bileet järjestää parin viikon päästä. Silloin joutuu valvoskelemaan luvattoman pitkään. Tosin sinnekin menen autolla, mutta seuraava päivänä olisi luento jo kasilta.. Not fun!

Ojasta allikkoon

Kävipä sitten niin, että yritin aloittaa siedättämisen porukoiden naapurin aidalla. Kaikki alkoi tosi hyvin, aloitin hommat, kun oltiin muutama viikonloppu sitten porukoillani viikonloppua viettämässä. Kaikki meni tooosi hyvin, kunnes sunnuntaina "ei mun koirat pääse aidan yli"-tädin holsku sitten tuli isomman aidan ali ja tappeluhan siitä sitten syntyi. Onneksi säästyttiin fyysisiltä vammoilta, mutta henkisesti tämä oli sekä koiralle että omistajalle iso pala. Minulle tappio ja koiralle henkinen trauma. Kävin sanomassa tädille sitten pari valittua sanaa yrittäen pysyä asiallisena, mutta jestas mikä pölvästi.............. Jatkamme siedätysharjoituksia, kun aita on tilkitty, sitä ennen kierrän aidan mahdollisimman kaukaa..

Nämä tapahtumat sitten seurasi tietysti muuhunkin elämään, yhteenoton jälkeisenä tiistaina tokotreenit meni ihan penkin alle. Nyt onkin luvassa muutama viikko melko rällättelevää treenailua, koska tuntuu, että meidän suhde on nyt kärsinyt näistä kaikista epämiellyttävistä tapahtumista. Onneksi meillä tuntuu olevan nyt kivaa ja eilen treeneissä meni hyvin. JA ONNEKSI Indy ei rähjää muille koirille. *sydän*

Koulu oi koulu. Nyt on aika rankkaa tiedossa jouluun asti. Lihakset ja nivelet -kurssi on saatu toivottavasti kunnialla ohi ja heti iloksemme alkoi SAV(=solun aineenvaihdunta) ja neurobiologia pyörimään päällekkäin. Varoittelua ei edes kaivattu, kun jo tiesin, että tämä tulee olemaan rankkaa. SAViin kuuluu yhteensä 19 luentoa viiteen viikkon ja siihen vielä labrat ja pienryhmätyöt päälle. Neurobiologiaa sentään on vähän vähemmän, mutta sitäkin haastavampi aihe. Voi kun osaisin nyt keskittyä kouluun, mutta iltaisin muu tekeminen tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta kuin aminohappojen ominaisuuksien opettelu tai termodynamiikan lakien muisteleminen.

Maanantaina EKY järjesjesti Laser kivunhoidossa -iltaman, joka oli mielenkiintoinen. Laserhoito tuntuu yleistyvän ja ainakin esittelijän mukaan sillä pystyy tekemään ihmeitä. Leikkaushaavojen paranemisen nopeuttamista epämääräisten kipujen parantamiseen. En ehkä saanut iltamasta niin paljon irti kuin toivoin, koska olen Indyn kanssa käynyt laserhoidoissa aikoinaan kahdella eri hoitajalla. Mutta kyllä tuollainen laite pitää joskus saada, vaikka arvokas onkin.

How can I make this right?

Indy on oppinut erittäin inhottavan tavan.. Vanhempieni naapurina asuu kaksi(?) holskua, jotka ovat olleet aina muita koiria kohtaan hyvin aggreja. Ennen ei ongelmaa ollut, mutta muutaman epämiellyttävän tilanteen jälkeen Indy on lähtenyt puolustuskannalle isolla P:llä. Koskaan ei ole ollut tilannetta, että tilanteet olisi päässeet yhteenottoihin asti, mutta silti Indyllä menee kuppi aivan nurin siinä vaiheessa, kun kaksi isoa koiraa rähjää aidalla. Indy myös lähestyy aina aitaa pöhisten ja karvat pystyssä, namilla imuttaen kyllä aidan ohitus onnistuu, jos koiria siellä ei ole. Edessä siis on joko kaukaa kiertäminen tai siedättäminen. Siedätys tuntuu vaan hankalalta, kun emme käy kuin noin kerran viikossa vanhemmillani. Eilen oli pahin rähjääminen, mitä on koskaan ollut ja se sai kyllä ajattelemaan. Indy halusi vaan tappaa ne holskut ja mun sanomisilla tai tekemisillä ei ollut mitään vaikutusta. Samaa käytöstä ei kuitenkaan ole muualla, joten ei kai tämä ole niin paha ongelma.. Inhottava vaan on tommoinen käytös ylipäätänsä.. Ja olen varmasti ongelmaa pahentanut, kun ei aina ole ihan varma, MITEN itse pitäisi toimia ja olla.

Eipä siinä sitten.. Eikä auta kyllä yhtään väsymys ja koulun aiheuttama stressi asiaa. Ongelma on nyt kuitenkin tiedostettu, niin tästä on sitten hyvä lähteä työstämään asiaa..

On meillä ollut kivaakin, oikeasti. Indy osaa kyllä olla ihan superkoirakin. Lauantaina oltiin työn touhussa jälkikokeessa ja hoidin esineruutuvastaavan hommia. Nopiasti siinä sitten treenattiin esineruutu hyvin tallatulla alueella, otettiin kokeen jälkeen tottikset kentällä ja vielä perään kentällä ilmaisutreeniä. Esineruutuahan me ollaan otettu todella vähän ja yleensä vaan omalla esineellä. Tällä kertaa lähetin koiran esineelle ja en ole aivan varma, että oliko neiti menossa maalimiehelle vai esineelle. Näytti siltä, että kävi nuuhkaisemassa nahkahanskaa, jonka vei vieras ihminen, mutta aloitti semmosen häröpalloilun alueella ja poistuikin sieltä koittaen etsiä hajua maalimiehestä? Esine oli n. 15 metrissä ja ihan näkyvillä. Alueella oli myös 3 muuta esinettä, joista kaksi itse vein. Siirryimme etulinjalla toisen esineen tuntumaan, jonka olin jättänyt 5-7 metriin. Jätin odottamaan ja kävin näyttämässä esineen muistutukseksi mitä oltiinkaan tekemässä. Näytön jälkeen haki todella nopeasti ja nätisti ja toi vielä ihan käteen asti!! =) Palautin esineen samaan paikkaan ja lähetin toisen kerran samalle esineelle varmistaakseni, että Indy on varma, mitä tehdään. Esineen haki nopeasti ja kauniisti toi taas käteen asti. Siirryimme takaisin nahkahansikkaan tienoille ja tällä kertaa Indy teki hienosti töitä ilman näyttöä ja haki nahkiksen todella taitavasti! Siihen oli hyvä lopettaa onnistunut treeni ja mennä syömään autolle kissanruokaa ;)

Kentällä Indy teki ihan mahtavaa ja tosi hyvä viettistä tottista, otettiin paljon seuraamista kaikilla käännöksillä ja vähän temmonmuutoksia. Myös jääviä vähän, mutta keskityttiin seuraamiseen. Ilmasut otettiin vielä tähän päälle niin, että maalimies meni kipon kanssa kentällä kyykkyyn meistä 10 metrin päähän, johon lähetys ja haukkua piti niin kauan, että olin päässyt kävelemään Indyn ja maalimiehen ympäri kokonaisen kierroksen. Näitä otettiin kolme toistoa ja ekan hieman epävarman haukkumisen jälkeen seuraavat kaksi meni tosi kauniisti ja tasaisella haukulla. Nyt vaan tästä paikkamakuu ja noudot kuntoon, niin mehän voitaisiin mennä hakukokeeseenkin ehkä ens vuonna..

Musculus branchii ja silleen.

Suoraan sanottuna motivaatio blogin kirjoittamiseen on aika matalalla. Pitkästä aikaa mulla on sellainen päivä, että ei ole mitään iltaohjelmaa(lukea tietty voisi) ja olenkin maannut sohvalla koiran ulkoiluttamisen jälkeen. Katsoin yhden lempisarjani kolme viimeisintä jaksoa ja olen vaan jumittanut. Maanantaina oli luuopin tentti, ollaanhan me koulussa oltu jo ainakin 2 kuukautta. Ei mennyt ihan putkeen, mutta ei haittaa, koska luita tulee kertailtua koko ajan viime viikolla alkaneen Lihakset ja nivelet -kurssin aikana. Ja yllättävän hyvin niitä luitakin muistaa, vaikka tentissä tuntui, etten olisi koskaan luista kuullutkaan.

Eilen sitten päästiin dissektioimaan ekaa kissaamme! Dissektointi on kerrassaan jännittävää, vaikka meidän kisumirri oli aikamoisen laiheliini, ei meinaa lihaksia oikeen nähdä. Tänään saatin toisen ryhmän pallerokisulta jalka, jotta päästiin vähän paremmin tutustumaan etujalan lihaksiin. Nyt pyörii päässä sekaisin luiden ja lihasten latinan kielisiä nimiä. Dissektioita jatketaan nyt seuraavat kolme viikkoa, joten käytännön juttuja tiedossa!

Indyn kanssa ollaan treenattu tosi ahkerasti hakua ja tokoa. Tai miten sen nyt ottaa ahkerasti.. Kuitenkin pari kertaa viikossa, mitä nyt ehtii treenata. Ohjatuissa ollaan kuitenkin käyty. Viime viikon keskiviikkona oltiin hakuilemassa viimeksi. Tehtiin Indylle samanmoista treeniä, mitä ollaan tehty nyt muutamat viikot. Kolme/neljä maalimiestä, lähetys ilman mitään apuja ja maalimiehellä 5-10 haukkua. Ollaan myös laitettu maalimiehet haastavampiin piiloihin, jotta Indy joutuu oikeasti käyttämään nenävärkkiään, koska paimen on silmillään aika isoksi etsivä koira. Hyvin on kuitenkin kaikki maalimiehet löytynyt ja kissanruokaa on ollut paimentimen masu täynnä.. :)

Torstaina tokoiltiin Viikissä ja meillä oli ääniongelma. Meinasin saada hermoromahduksen ja Indy menikin sitten ohjaajan vihjeestä aika tiuhaan takaisin autoon, kun ei hiljentynyt käskystä. Saatiin kuitenkin seuraamiseen uusia vinkkejä ja tehtiin 30 sekunnin ok paikkamakuu, eli ei ihan pyllyt treenit. Eilen asia kuitenkin korjaantui(kop,kop,kop), kun käytiin Nummelassa omalla kentsulla ja Indy oli ihan hiljaa ja tosi hyvässä vireessä! Alettiin harjoittelemaan Z:taa ja ruudun seuraamisosuutta. Jos ääntely jatkuu, niin tiedän, miten siihen pitää puuttua. Edistystä. :) Pitäisköhän kattoa joku tokokoe, niin tulisi treenattua ahkerampaan?

Viikonloppu me nautittiin mökkeilystä ja Roki-staffi oli meidän mukana. Mökillä oli vaan niin ihanaa ja rauhallista, tosin mun tenttiin luvut ei ollut ehkä ihan parhainta, koska siellä oli niin paljon touhuttavaa! Pari kuvaakin mulla olisi möksältä ihan järkkärissäkin, mutta järkkäri on autossa. Tyytyminen on siis kuvattomaan postaukseen.

Yllättävän kiireinen arki.

Blogille ei meinaa aikaa riittää millään, kun päivät istun koulussa ja illat tuntuu täyttyvän vaikka minkälaisella ohjelmalla. Tuntuu, ettei aika riitä millään kaikkeen ja lukeminen helposti jää muun aktiviteetin taakse. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lukea. Tämä viikonloppu onkin luettu(lue: siivottu hulluna ja lenkkeilty koiran kanssa). No ei, olen oikeastikin lukenut. Kertaillut luentoprujuja ja koittanut muistella luita. Eka tenttikin on jo edessä viikon päästä maanantaina ja mua jo nyt jännittää ihan pirusti.. En yhtään tiedä, millaisia kysymykset voisi olla ja millaisia vastauksia proffa haluavat.

Torstaina meillä oli varsajaiset eli eläinlääketieteellisen tiedekunnan fuksijaiset. Oli aivan uskomattoman hauska. Jokaisen joukkueen piti keksiä teemakseen joku eläin ja muokata kasvonsa ja hiuksensa muistututtamaan näitä. No meistä tuli poroja :D Meillä oli rasteja ympäri Viikkiä ja Hakaniemeä, josta vielä oli suunnitettava lopulliseen määrän päähämme, EKY:n toiselle kerhohuoneelle. Perjantaina meitä vielä jaksoi vaappua yliopistolle luennoillekin, itse en juonut paljoa mahavaivojen takia.

Päivät täyttyy kahden kurssin luennoista ja niiden harkoista. Mikroskoopin käyttö alkaa olla jo aika tuttua, meidän pitää piirtää tietty määrä eri kudoksia. Luuoppi on todella mielenkiintoista, mutta siinä kyllä riittää opiskeltavaa. Muistaisi edes luut latinaksi, niin menisi hyvin :D Parin viikon päästä alkaa lihakset ja nivelet -kurssi ja päästäänkin tosi toimiin eli leikkelemään..!

Indyn kanssa treenattiin tiistaina tokoa, hemmetin hyvän viime viikon jälkeen treenit tuntu olevan ihan per**. Eikä nyt syytetä tietystikään koiraa, vaan ohjaajaa. Paikkamakuusta nousi, koska oli ihan ylivireessä eikä malttanut maata. Mielentila pitäisi saada oikeaksi, mutta se ei olekaan niin helppoa.. Indy on nykyään ihan piip piip, kun otan sen ekan kerran autosta, toisella kerralla se on yleensä sitten taas melko vireetön.. iäh :D Keskiviikon hakutreenit jäi tällä viikolla ohi, kun meillä oli opiskelijajuttuja Viikissä. Viime viikolla vaikeutettiin Indyn hakuhommia ja neiti oli silti ihan supppppeeer!! Toka pisto oli haastava, eikä meinannut löytyä. Indy sai ekalta pistolta lähtiessä hajun kolmannesta maalimiehestä ja meinasi sitä lähteä hakemaan keskiviivan yli. :P Ollaan alettu ottamaan nyt peliin sekä hallintaa että ilmaisujakin! Hyvin pikku paimen paukuttaa, totta kai haukkuun pitää saada varmuutta, mutta hieno alku ollut :) Olen supertyytyväinen. Paras koira!